Ajankohtaiset tiedotteet

<< Palaa

Tampereen Suomalaisen Klubin itsenäisyyspäivän lounaalla juhlapuheen piti Klubin puheenjohtaja Pasi-Heikki Rannisto.


Kunnioitettavat sotiemme veteraanit ja Lotat, hyvät itsenäisen Suomen ystävät, Arvoisat leidit, hyvät herrat, nuoret ja rakkaat lapset

Olen Tampereen Suomalaisen Klubin puheenjohtaja Pasi-Heikki Rannisto ja minulla on kunnia pitää juhlapuhe tänä itsenäisen Suomen 97 -vuotispäivänä. 

Voimme täällä Suomalaisen Klubin tiloissa nähdä monia omien aikojensa merkkihenkilöitä. Osan varmaan kaikki tunnistammekin. Yhteistä kaikille näille henkilöille on ollut vahva suomalainen aate ja vankat arvot. Kautta vuosien suomalaisten perinteisiä arvoja ovat olleet ja ovat viimeistenkin arvomittausten valossa: heikoimmista huolehtiminen, sananvapaus, äänioikeus, työ ja ahkeruus, yrittäjyys, isänmaallisuus ja perheen ensisijaisuus. Tuossa tänä vuonna julkaistun arvotutkimuksen vastaajista lasten kasvattamisen osalta perheen ensisijaisuutta korostaa 98% (TaT).

Vaikka suomalaisilla on selvät arvot, miksi meidän Eduskuntamme silti tuntuu kovin arvottomalta? Ja onko sillä väliä? – Vastaan, että on sillä väliä.
Johtajuus edellyttää johtajilta arvoja. Venäjän pullistellessa naapurissamme, keskittyvät meillä hallitus ja eduskunta julistamaan arvottomuutta. Niin kauniilta kuin arvoliberalismi meille yksittäisille kansalaisille kuulostaakin, on se johtajille ja johtajuudelle tuhoisaa. Uskonnolliset ääriliikkeet tai vaikka Putinin toiminta kertovat arvoista ja osoittavat johtajuutta, tosin vastenmielistä sellaista. Ihmisten mielissä johtajaksi valittujen tehtävä on johtaa, ei seurata.
— Ralph Nadar:n viisaan aforismin mukaan Johtajuuden tehtävä on tuottaa lisää johtajia, ei seuraajia. 
Tällä hetkellä meidän johtajuutemme luo seuraajia, erityisesti galluppien ja somen seuraajia.
Suomessa johtajuutta löytyy perheissä, joissa viisaalla johtajuudella isät ja äidit kasvattavat lapsiaan ja luovat uutta suomalaisuutta. Johtajuutta löytyy jossain määrin myös työpaikoilta, suvuista ja tällaisista Klubien kaltaisista arvoyhteisöistä. Sitä löytyy myös Suomen Tasavallan Presidentiltä. Mutta kun Presidentti Niinistö avaa suunsa, niin välittömästi poliitikot ja perustuslakiviisaat ovat ottamassa kantaa, että väärin puututtu tai ei kuulu presidentin toimivaltaan.
En osaa sanoa tulevaisuudesta, mutta toistaiseksi johtajuus ei rakennu sosiaalisissa medioissa, vaan niissä se lähinnä surkastuu. Johtajuus edellyttää rohkeutta toimia arvojensa ja näkemystensä mukaan eikä miettiä peukkuja SOMEssa. Tarkasteltaessa poliittista järjestelmää arvojen näkökulmasta, voidaan arvioida, että esimerkiksi Eduskunnassa enemmistö on arvoliberaaleja ja äänissä he voittavat noin 60-40. Vastuullinen johtajuus häviää peukkujen metsästäjille selvästi. Kaupunkien suuret mediat tekevät oikeista asioista naurettavia ja naurettavista asioista oikeita. Tärkeämpää ovat asioiden luomat mielikuvat ja tunteet, kuin niiden merkitys kokonaisuudelle.
Mitä tässä arvottomassa ajassa sitten tapahtuu?
Valtion perustehtäviä eli sisäistä ja ulkoista turvallisuutta karsitaan, säästetään ja supistetaan. Samaan aikaan sosiaali- ja terveyspalveluiden prosessit ja palvelut eivät toimi, mutta piikki on auki eikä edelleenkään heikoimmista pidetä huolta. Suomalaisesta yhteiskunnasta on tullut moniarvoinen, jossa on helppo elää vaihtoehtoista elämää, mutta työnteko, yrittäminen ja harrastaminen alkavat olla vaikeita ja kalliita normaaleille perheille. Poliittinen järjestelmä esittää jatkuvasti uusia lupauksia ja samaan aikaan yrittää tehdä kiihtyvällä tahdilla erilaisia rakenteita uudistavia toimia, jotka vain lisäävät kustannuksia ja vähentävät kansalaisten valtaa omaan elämäänsä ja ansaitsemiinsa rahoihin. Keskitetty ohjaus esimerkiksi Sote-uudistuksen muodossa on kuin raikas tuulahdus 70-luvulta. Menetetyn suunnitelmatalouden viimeinen korahdus, joka uhraa ammattilaisten osaamisen ja asiakkaan tarpeet ja rahat järjestelmien alttarille. 
Tämä julkisuuden keskustelu siitä, mikä kunta häviää ja kuinka paljon ja millainen maksukatto lisäkustannuksella on, on mielikuvaa. Ei kunnilla ole mitään rahaa. Kaikki raha on kerätty tai kerätään veronmaksajilta joka vuosi. 
Tällä vauhdilla politiikka menettää oikeutuksensa ja myös monopolinsa päätöksentekoon ja korvautuu joillain toisilla johtamisen ja osallistumisen muodoilla. Johtajuus on palautettava myös Suomen valtioon.
Tampereen kaupunkiseutu on Suomen vetovoimaisin paikka asua ja elää. 
Tampere on viime vuosina ollut suuri suomalaisen julkishallinnon kehittäjä ja uudistaja. Täällä on keksitty lukuisia moniammatillisia innovaatioita, joihin myös kaupunkilaiset ovat päässeet mukaan. Lapset ovat toimineet taidenäyttelyiden kuraattoreina, yritykset ovat tarjoutuneet tuottamaan ikäihmisten palveluita, on perustettu alueellisia kehittäjätoimia, koulutettu kokemusasiantuntijoita ja avattu alueellisia osallistumisen muotoja ja paljon muuta. Eihän kaikessa tietenkään ole aina onnistuttu, mutta nykyisen toimintamallin aikana Tampere on avautunut uudelle toiminnalle ja kaupunkilaisille ennennäkemättömän laajasti. 
Tampere myös haastaa itseään arvioittamalla ja osallistumalla erilaisiin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin. Rohkeus, uudistusinto ja kehittäminen ovat kuvaavia kaupungin toiminnalle. Ylpeänä voi todeta, että Tampereen kaupungin molemmat pormestarit, niin Anna-Kaisa Ikonen kuin edeltäjänsä Timo P. Nieminen ovat jäseniämme samoin kuin osa apulaispormestareista sekä laajemminkin kaupunkiseutumme kunnanjohtajista. Tampereen Suomalaisella Klubilla on luontevat ja hyvät välit kaupungin hallintoon monella tasolla. Olemme myös aktiivisia ja aloitteellisia kaupunkia kohtaan. Uskon, että tulevaisuudessa kaupungit avaavat jatkuvasti itseään asukkaille ja sidosryhmille. 
Sanotaan, että vaikeinta on tienata ensimmäinen miljoona. Suomalaiset ovat sen jo tienanneet. Käsillä olevista vaikeuksista huolimatta pystymme tienaamaan niitä jatkossakin. Uskon, että täälläkin mukana olevat lapset saavat kehitettäväkseen ja elääkseen vahvan ja elinvoimaisen Suomen ja Tampereen. Meidän nykyisen, asioista vastuussa olevan ikäpolven, on pystyttävä osoittamaan sekä ikääntyneitä edeltäjiämme että tulevia polviamme kohtaan sellaista vastuullisuutta ja välittämistä, että jokainen kokee ylpeyttä olla suomalainen.

Hyvää Itsenäisen Suomen juhlapäivää kaikille! 



Julkaistu 09.12.2014