Tapahtumien muistiot

<< Palaa
28

Yleinen käsitys on, että 1930-luku oli Suomessa hyvin saksalaismielistä ( =natsi) aikaa. Tuollaista on ollut helppoa olettaa ajan olleen vuosien 1918 -1939 ja 1941-1944 välillä. Nykyäänkin on houkuttelevaa yksinkertaistaa ( ja nuorille Saksan historia usein alkaakin vasta vuodesta 1933 ). ”Tästä on vaiettu”-väite löytää aina kuulijoita ja uskojia.

Saksa-suhteista on paljon tutkimusta: Brita Hiedanniemi, Marjatta Hietala, Markku Jokisipilä, Keinänen , Hyytiä, Risto Peltovuori, Murtorinne… Kohteina tutkimuksissa on pääosin ollut kulttuuriväki, armeija, Mannerheim noin suomalaiselta kantilta asiaa tarkastellen.  Toisaalta on vallinnut vanha keskittyminen sota-aikaan ja aina samat koskenniemet, talviot, kilpiset…

Suomessa oli tietty saksalaismyönteisyyden perinne. Se korosti kieltä, kulttuuria, juuri perinnettä ja tiedettä. Lähes kaikki tieteen auktoriteetit olivatkin 1920-30-luvuilla saksalaisia. Suomalaiset väitöskirjatutkijat tuohon aikaan kävivät lähes poikkeuksetta Saksassa.  Se oli ”hyvä maa” kansallismielisine sivistyneistöineen. Maamme sivistyneistölle se oli erityisesti matkailun kohde.

Aseveljeyskokemus: Saksan Itämeren-divisioona Hankoon 3.4.1918. Yllättyivät valkoisten hurmiosta ja punaisten avuttomuudesta. Divisioonalla oli käsitys suomalaisten valkoisten heikosta sotilastasosta. Käsitys Mannerheimistäkään ei ollut kaksinen.

Suomella oli selkeä riippuvuus Saksasta:

+ Rauhansopimus 7.3.1918 ja sen luonne

+ Suomelle epäedullinen kauppasopimus

+ Armeija organisoitiin Saksan mallin mukaan

+ Liittosopimussuunnitelmat

+ Punavankeja Saksaan?  Suomalaisia maailmansodan rintamalle?

Paasikivikin ymmärsi Saksaa lähinnä vastavoimana Neuvosto-Venäjälle. Siis tietyt asiat on hyväksyttävä, koska kommunismi on vielä pahempi vaihtoehto niille.  Tasavaltalaiset yleisesti:  Saksan kanssa on tehtävä liitto.

Olimmeko vasalleja, vasallivaltio?  Emme olleet.  Suhtautumisemme valtiollisella tasolla Saksaan oli mahdollisimman läheinen vuosina 1918-1933.  Lisäksi on muistettava, että liberaalit suuntautuivat Englantiin, Ranskaan, Puolaan, Baltiaan, Kansainliittoon ja sosialidemokraatit Skandinaviaan.

Natsi-Saksa versus Pohjola-linjalla talousihanteet otettiin laajasti pikemminkin Ruotsista kuin Saksasta.

Lehdistömme oli tunnetusti puolueisiin sitoutunutta aivan eri laajuudessa ja intensiteetissä tuolloin kuin nykyisin. Voidaan todeta, että lehdistö oli oikealta vasemmalle laidasta laitaan Hitleriä vastaan varauksin IKL:n äänenkannattajaa lukuun ottamatta.  IKL aatteellisena orgaanina ei myöskään hyväksynyt Hitlerin ja natsien kirkon ( Jumalan ) vastaisuutta.

Paasikivi teki jyrkän eron Kokoomuksen ja Hitlerin Saksan välille viimeistään maaliskuussa 1939. Sosialidemokraatit ja Edistyspuolue olivat täysin Hitlerin ja kansallissosialistien vastaisia. Maalaisliitto, Kokoomus ja Ruotsalainen Kansanpuolue järkyttyivät maaliskuussa 1939 ja tuolloin myös IKL:n kanta muuttui.

Rudolf Holsti joutui eroamaan ulkoministerin tehtävistään tunnetuista syistä. Summa Summarum: Suomalaiset olivat kuitenkin Saksa-suhteissaan ”positiivisempia”,  siihen suuntaan läheisempiä kuin muut skandinaavit johtuen varmaan osittain itänaapuristamme.