Tapahtumien muistiot

<< Palaa
02

 

Yhteiskunnalliset tapahtumat olivat 1800-luvulla voimakkaan syklisiä. Tekninen kehitys, yleinen optimismi, kaupungistuminen , teollistuminen olivat ajalle tyypillisiä ilmiöitä. Ruotsista olimme jääneet jälkeen jo 1800-luvun lopulla. Tampereen väestönkasvu vuosina 1890-1913 oli 3,4 %/vuosi.

Suomi oli ruhtinaskuntana ”hankala tapaus”. Olimme osa Venäjää, mutta meillä oli tulliraja. Meillä ei ollut armeijaa eikä asepalvelusta. Sosiaalinen ja taloudellinen eriarvoisuus vallitsi maassamme ja taloutemme romahti vuonna 1917.Poliittinen järjestys hajosi loppuvuodesta 1917 ja ja ajauduimme vapaussodan ( keisarikun- nasta irtipääsyn ) ohella sisäiseen, keskinäiseen kahnaukseen. Tietty normaali ti- lanne palautui vuonna 1919, mutta samalla taloutemme romahti, koska

  • länsivienti tyrehtyi
  • sodan omat vaatimukset kuluttivat varantoa ( olimme sodassa 31.7.1914 alkaen ); vapautta rajoitettiin
  • elettiin puutteen ja nousevien hintojen aikaa
  • inflaatio jylläsi
  • rahapolitiikallakin oli väliä
  • toisten asema parani ja toisten ei
  • keinottelua, epävarmuutta, mustaa pörssiä
  • työttömyyttä ja toimeentulohuolia

    Kansainvälisessä vertailussa maamme oli kaukana läntisen Euroopan kansakuntien elintasosta vielä sata vuotta sitten.
  • työn pulaa pelättiin
  • työntekijöiden ja tehtävien työtuntien määrää pitäisi suhdannesyistä vähentää
  • pelot osoittautuivat osittain aiheettomiksi
  • Suomi jopa hyötyi sodasta

Aikaa myöden ongelmat pahenivat linjalla oma maa-Venäjä-Eurooppa. Toisaalta aikakautena 1860 – 2010, 150 vuoden periodissa maassamme on koettu jatkuva BKT:n kasvu. Ensimmäinen maailmansota oli tuossa katsannossa vakavin kriisi. Niin Riitta Hjerppen kuin Sakari Heikkisen ja Antti Kuusterän tutkimusten mukaan ensimmäinen maailmansota vei BKT:tä alaspäin pitkänajan trendistä 35 prosenttia ( 1990-luvun lama noin 10 prosenttia ). Pohjoismaiden taloudellinen järjestys ensimmäisen maailmansodan aikaan oli Ruotsi-Norja-Tanska-Suomi.

Ensimmäisen maailmansodan vaikutuksia:

Ennen sotaa oli tasapaino linjalla alkutuotanto, jalostus, palvelut. Vuonna 1915 Venäjän sotatarviketeollisuus merkitsi kysyntänä meille täystyöllisyyttä. Vientiluvut olivat vuoden 1913 tasolla. Linnoitustöitä tehtiin erityisesti Helsingissä. Alkutuotannon osuus kasvoi eli tapahtui ns. deindustrialisaatio. Muutos 100 vuot- ta sitten koski vain osaa väestöstä, koska elimme pääosin omavaraistaloudessa. Peltoviljely pysyi määrällisesti ennallaan. Karjataloutta koetteli Englantiin suun- tautuneen vientikauppamme ( voi ) romahdus. Porotalous oli myös kuljetuselin- keino, kun pohjoisesta tuotiin poroilla puuvillaa etelään.

Hintashokki koettiin ensimmäisen maailmansodan yhteydessä ja sen jälkeen hin- tojen noustua sotaa edeltäneestä ajasta yksitoistakertaiseksi. Tukkuhintaindeksin nousua kuvaavat prosentit puolestaan olivat vuodesta 1914 alkaen 10, 27, 50, 62, 74, 25 ja 62.

Sodan jälkeen olot eivät palanneet ennalleen. Ruplasta luultiin saatavan käypä valuutta, mutta ei saatu. Sen arvosta näet katosi vuosina 1913-1917 suurin osa ja vain 1/30 jäi siitä jäljelle. Suomen Pankin Otto Stenroth sanoi markan arvon palaa-van, mutta se ei palannut.

Maataloustuotannon arvo vuosina 1909 -11 oli n.300 miljoonaa markkaa. Maatalousviennin arvo oli tuona aikana 50 miljoonaa markkaa ja tuonti 120 miljoonaa markkaa eli noin 1/3 maataloudessa oli tuontitavaraa. Kotieläintalous oli ensimmäisen maailmansodan aikana noin 7/10 osaa normaalista, koska voin markkinat menetettiin merten takana. Omavaraisuusaste oli vuonna 1919 maa- taloudessa noin 90 prosenttia.

Leipäviljaomavaraisuuden lasku 2/5 osaan. 1900-luvun alussa leipäviljalla oli maataloutemme viljelysmäärästä n. 1/5. Musta pörssi kukoisti. Ihmisiä kuoli sodan aikana nälkään. Suomelle sodan hinta oli 3 miljardia markkaa ja valtille se merkitsi 1,8 miljardin markan menoa.