Tapahtumien muistiot

<< Palaa
10

Ruutiukot 10.2.2014

Pääjohtaja emeritus Eero Karjaluoto:

Kokemuksia julkisten organisaatioiden tilaaja-tuottaja -mallista

Esitelmä Ruutiukkojen lounaskokouksessa 10.02.2014

Eero Karjaluoto

Eero Karjaluoto (s.1943) on suorittanut diplomi-insinöörin tutkinnon Oulun yliopistossa 1970 ja ekonomitutkinnon 1984. Hän on toiminut tielaitoksen Hämeen tiepiirissä eri tehtävissä, viimeksi tiejohtajana vuoteen 1995, tielaitoksen ylijohtajana sekä tiehallinnon pääjohtajana 2006-2007.


Ruutiukkoveli Eero Karjaluodon pääjohtajakaudella toteutettiin tielaitoksen laaja uudistamisprosessi. Virastotuotanto siirrettiin markkinoille liikelaitoksen kautta ja sitten toiminta yhtiöitettiin. Vastaavanalaisia onnistuneita uudistuksia on tehty mm. seuraavilla hallinnonaloilla: Posti Tele, VR, Ilmailulaitos, valtion virastojen korjaamot, Valtion ravitsemuskeskus, Painatuskeskus ja Hankintakeskus. Monilla hallinnonaloilla uudistus on vielä kesken.

Esitelmöitsijän pääviesti: Kaikki sellaiset palvelut, joissa on toimivat markkinat tai joille voidaan luoda toimivat markkinat, kannattaa siirtää hallitusti markkinoille. Tämä on oikeata rakenteellista uudistamista. Rakenteellisista uudistuksista puhutaan paljon, mutta kuntien teknillisten palvelujen avaamisesta markkinoille ei juuri käydä keskustelua. Päättäjillä ei ole oikeata tietoa ja ammattiyhdistysten vastustus on kovaa.

Valtavat tuottavuuden ja säästöjen mahdollisuudet

Yhteiskunnalle olisi tarjolla suuri tuottavuus- ja säästöpotentiaali, jos päätettäisiin siirtää palvelujen tuotanto markkinoille ja siirryttäisiin osaavaksi tilaajaksi. Kokemusten mukaan sillä saavutettaisiin noin 30 %:n kustannussäästö.

Muutamissa kaupunkikunnissa, esimerkiksi Lahdessa, Turussa, Mikkelissä ja Varkaudessa, on tehty onnistuneita uudistuksia ja saavutettu huomattavaa tuottavuuden lisäystä ja säästöjä. Eero Karjaluoto teki eläkkeelle siirryttyään konsulttina alustavia suunnitelmia ja laskelmia myös Tampereen, Nokian ja Ylöjärven virkamies- ja luottamusmiesjohdolle, mutta merkittävää edistystä näissä kunnissa ei ole asiassa tapahtunut. Hän myöntääkin olevansa hieman turhautunut, kun 30 %:n säästömahdollisuuksia ei käytetä hyväksi.

Tielaitoksessa hyvät tulokset

Uudistamisessa tielaitos itse oli aloitteellinen. Liikenne- ja viestintäministeriö antoi vahvan tuen ja toimi muodollisesti uudistuksen vetäjänä. Kaikki selvitykset osoittavat, että markkinatuotanto oli selvästi omaa tuotantoa halvempaa.

Valmisteluprosessi oli pitkä ja vaikeakin. Keskeisiä osapuolia olivat eduskunta, ammattiyhdistysliike ja henkilöstö. Henkilöstön edustaja oli mukana kaikissa työryhmissä ja monia yhteistilaisuuksia järjestettiin. Vasta toinen yritys onnistui, kun saatiin taakse eduskunnan niukka enemmistö. Siirtymisvaihe oli hallittu ja 2...4 vuoden pituinen.

Uudistamisen myötä kaikki voittivat: Vastoin ennakko-odotuksia henkilöstön tyytyväisyys oli hyvä sekä tiehallinnossa että tuotannossa, yritysten tuottavuus nousi ja hinnat esimerkiksi kunnossapidossa laskivat yli 30 %.

Samansuuntaiset tulokset on vastaavilla uudistuksilla saavutettu Lahdessa, Turussa, Mikkelissä ja Varkaudessa. Nämä ovatkin hyviä esimerkkejä siitä, että avautuminen markkinavoimille on myös kunnissa täysin mahdollista.

Markkinatuotanto on julkista edullisempaa

Markkinatuotanto ja julkinen tuotanto ovat kaksi eri maailmaa:
- Markkinatuotanto ansaitsee tulonsa (voittaa tarjouskilpailun, toteuttaa työn mahdollisimman edullisesti). Koko henkilöstö tietää, että vain voitetut työt ja kannattava toteutus pitävät työpaikat.

- Yritykset kehittävät toimintatapojaan jatkuvasti, julkinen tuotanto jatkaa perinnettään.

- Julkinen tuotanto käyttää budjetoituja määrärahoja. Jos ne loppuvat, pyydetään lisää.

- Julkisen hallinnon johto on kaukana tuotannosta (ei ydinosaamista), yrityksille tuotanto on ydinosaamista.

- Yritykset palkitsevat henkilöstöä onnistumisesta, julkinen hallinto ei käytännössä voi juuri palkita.


Virasto- ja markkinatuotannon erilaiset käyttövoimat.


Kuntien teknisten palveluiden uudistamisessa ollaan alkumetreillä. Säästömahdollisuudet ovat mittavat: infrapalvelut ovat yli 1,5 miljardia euroa, 30%:n säästö siitä olisi 450 M€. Nykymeno, jolloin oman henkilöstön eläköitymistä korvataan aliurakoinnin lisäämisellä, on tehotonta; ei kehitä yritysten palveluprosesseja. Tielaitosuudistus on erinomainen verrokki:  samanlaiset palvelut, samat palvelujen tuottajat markkinoilla, samanlaiset siirtymäkauden menettelytavat. Kuntien osaavat resurssit voisivat siirtyä kehittyville yrityksille. Kaikki voittaisivat: kunnat, henkilöstö, yritykset. Korjaamot voisi heti ulkoistaa, sillä ne ovat tosi kaukana kuntien osaamisesta.

Kunnat etsivät säästökohteita "juustohöyläämällä". Miksi teknisten palveluiden uudistamiseen markkinaehtoisiksi ei osata tai uskalleta tarttua? Kunnanvaltuustot ja -hallitukset eivät pysty tai uskalla tehdä tällaisia päätöksiä, sillä
- teknisten palveluiden henkilöstöä ja heidän tuttaviaan on keskeisissä hallintoelimissä,

- ihmiset ja varsinkin julkisen sektorin työntekijät pelkäävät suuria muutoksia – vaikkakin turhaan, ja

- tekniset asiat ovat usein vieraita luottamusmiehille ja kuntien hallintokysymyksiin perehtyneille johtajille.

Eero Karjaluoto pitääkin perin outona sitä, että vilkkaana käytävässä rakenneuudistuskeskustelussa ole juuri puututtu tähän peruskysymykseen, että kunnat keskittyisivät tilaajarooliin ja siirtäisivät oman tuotannon markkinoille ja ostaisivat palvelut markkinoilta.


Tiivistelmä ja henkilökuvat: Markku Rauhalahti

Aihekuva esitelmäaineistosta


Eero Karjaluoto: Kokemuksia julkisten organisaatioden tilaaja-tuottaja -mallista