<< Takaisin

Dipl. ins. Pertti Laakkonen:

Suomen Trikoo 110 vuotta

Esitelmä Ruutiukkojen lounaskokouksessa 04.03.2013

   
Pertti Laakkonen, s. 1932 Tampereella, tuli ylioppilaaksi Tampereen Lyseosta ja valmistui diplomi-insinööriksi 1956 Teknillisestä Korkeakoulusta.

Pertti Laakkonen toimi Suomen Trikoo Oy:n palveluksessa harjoitteluaika mukaan luetteluna 37 vuotta 1992 asti. Hän toimi yhtiössä laaduntarkkailupäällikkönä, tuotannon suunnittelupäällikkönä, tehdaspalvelupäällikkönä ja Alusvaatetehtaan johtajana (isännöitsijänä). Pertti Laakkonen on Ruutiukkojen jäsen.
_______________________________________________

Jo ennen Suomen Trikoon perustamista Pyynikillä oli ollut kolme trikooalan yrittäjää: 1890–1891 hotelliyrittäjä Nikolai Bauer, 1891–1900 turkulainen trikootehtailija John Dalberg ja 1900–1903 kunnallisneuvos Christian Bruun. He joutuivat kuitenkin kukin vuorollaan vararikkoon ja lisäksi

tammikuussa 1901 tehtaalla syttyi raju tulipalo, joka tuhosi kaikki muut rakennukset paitsi yhden kivirakennuksen.

Bruunin konkurssipesän tavarat ja tehdaskiinteistö myytiin 1903 liikemies Alfred Kordelinille. V. 1903 ja 29. tammikuuta 1904 Kordelin rekisteröi yhtiönsä Oy Suomen Trikootehdas Ab:ksi. Yhtiö tunnettiinkin alusta alkaen lyhyemmin Suomen Trikoona. Vuonna 1904 työntekijöitä oli jo noin 250. Yhtiö valmisti alkuaikoina trikootuotteiden lisäksi mm. huopia, hartiahuiveja, villapaitoja ja kalossinvuoria.

20. joulukuuta 1910 Suomen Trikoon palvelukseen astui dipl.ins. Harald Jensen nimitettiin yhtiön teknilliseksi johtajaksi ja isännöitsijäksi. Tästä alkoi Suomen Trikoon kehitys Pohjoismaiden suurimmaksi trikooalan yritykseksi. Hänen toimikautenaan työntekijämäärä nousi 250:sta 3300:een. Hänet nimitettiin 1938 yhtiön toimitusjohtajaksi ja 1945 hänelle myönnettiin vuorineuvoksen arvonimi.

1910-luvulla Suomen Trikoon pahimmaksi kilpailijaksi oli noussut Tampereen Kutomateollisuus Oy, jonka tehdas sijaitsi Satamakadun varrella. Kireä kilpailu kahden trikooalan yrityksen välillä johti siihen, että Kutomateollisuus Oy:n osakkeet tulivat myyntiin ja Suomen Trikoo käytti tilaisuuden hyväkseen ja osti osakkeet. Kun näin kova kilpailija oli poistunut kuvioista, tehtiin selvä työnjako kahden tehtaan välillä. Pyynikiltä siirrettiin kaikki sukkakoneet Satamakadulle ja vastaavasti Satamakadulta trikootuotteiden valmistus Pyynikille. Näin oli syntynyt trikootehdas Pyynikille ja sukkatehdas Satamakadulle 1919. Välittömästi myös yhtiön pääkonttori siirrettiin Satamakadulle. Tästä alkoi jatkuvien laajennusten sarja niin Pyynikillä kuin Satamakadullakin.

Suomen Trikoo osti 1937 Tampereen Trikoo Oy:n. Yhtiö oli perustettu 1932 toimien osoitteessa Rautatienkatu 18 ja myöhemmin Onkiniemessä toimien ST:n tytäryhtiönä vuoteen 1990. Vuosina 1937–1938 rakennettiin karstavillakehräämö ja puuvillakehräämöt Pyynikille. Näin ST tuli melko omavaraiseksi puuvilla- ja villalangoissa. Satamakadun tehtaan tontti oli 1942 täyteen rakennettu. Pyynikin tehtaalla syttyi 18.3.1950 suurpalo, joka tuhosi mm. koko neulosvaraston. Pyynikin trikootehdas oli lähes täydessä laajuudessaan. Vuorineuvos Harald Jensen kuoli 16. syyskuuta 1953.

Tehtaita laajennettiin vuosien kuluessa monta kertaa. Vasemmalla Satamakadun tehdas ja oikealla Pyynikin tehdas.

26. lokakuuta 1953 Suomen Trikoo täytti 50 vuotta. Yhtiö lahjoitti Tampereen kaupungille kuvanveistäjä Essi Renvallin veistämän Atlas-tyttö -patsaan. Patsas paljastettiin marraskuussa 1954 Mäntypuistossa. Vuoden lopulla valmistui ohuita naisten saumasukkia valmistava tehdas Onkiniemeen. Satamakadulta siirrettiin saumasukkakoneet Onkiniemeen ja sinne hankittiin myös uusia koneita vuosina 1954–1957. Satamakadulle jäivät pyörösukkakoneet. Nylon sukkamateriaalina oli vallannut naisten ohuiden sukkien markkinat ja Onkiniemestä tehtiinkin vain nylonsukkia valmistava tehdas.

Suomen Trikoon työntekijöiden määrä oli 1957 suurimmillaan – 3 750 henkilöä. Yhtiö osti 1963 loimikoneneuloksia valmistavan Tricol Oy:n Inkoossa. Pyynikillä olleet loimikoneet siirrettiin Inkooseen. Satamakadun sukkatehdas lopetettiin 1965 ja myytiin Tampereen kaupungille. Hienot pyörösukkakoneet siirrettiin Onkiniemeen ja karkeat Pyynikille. Viimeinenkin saumasukkakone Onkiniemessä romutettiin ja saumattomien pyörösukkien valtakausi alkoi. Kehräämöt Pyynikillä lopetettiin. Pyynikille rakennettiin uusi pääkonttori. Pääkonttoria luonnehdittiin tuolloin uuden arkkitehtuurin malliesimerkiksi. Avattiin ensimmäinen oma vientikonttori Finnwear Oy Ab Tukholmaan. Konttori siirrettiin jo seuraavana vuonna Göteborgiin, Myöhemmin myyntikonttorit perustettiin myös Norjaan, Saksaan, Tanskaan, Hollantiin ja Englantiin.

Vv. 1969–1970 alkoi ns. satelliittien eli ompelevien yksiköiden aika. Perustettiin ompelimot Ilmajoen Koskenkorvalle, Kihniöön ja Kuruun ko. kuntien rakennuttamiin vuokratiloihin ja 1980 myös Jalasjärvelle. Syynä yksiköiden perustamiseen oli Tampereella vallinnut työvoimapula.

Ruskon tehdaskiinteistö valmistui 1971. Sinne siirrettiin neulosten valmistus Pyynikiltä ja kolme vuotta myöhemmin tehdasta laajennettiin. Vuonna 1975 Suomen Trikoo osti Torniossa sijaitsevan Norlyn Oy:n ja tammikuun 1. päivänä 1982 Parolassa sijaitseva Parneule siirtyi Suomen Trikoon omistukseen. Vuonna 1983 Suomen Trikoon emäyhtiöksi tuli Oy Finlayson Ab.

Marraskuussa 1984 vihittiin Torniossa Pohjoismaiden suurin hienosukkatehdas. Suomen Trikoo osti 1987–1989 ruotsalaisen Triconor-konsernin. Tämän kaupan myötä yhtiö otti haltuunsa suurimman osan Pohjoismaiden sukkamarkkinoista. Vuonna 1990 Suomen Trikoo-konsernin pääomistajiksi tulivat Asko Oy ja Askon toimihenkilöiden eläkesäätiö 55 %:n osuudella sekä amerikkalainen Sara Lee Corporation 43 %:n osuudella. Sara Leellä oli lisäksi optio loppuihin osakkeisiin. Varsin pian Sara Lee kuitenkin luopui osakkeistaan. Vv. 1991–1992 satelliittiyksiköt lopetettiin ja 1992 tehtiin päätös Finnwearin liiketoiminnan lopettamisesta Pyynikillä. Vuonna 1996 Suomen Trikoon toiminta päättyi.

Tuotevalikoima ja mallistot
Suomen Trikoo oli koko kansan vaatettaja. Se valmisti erilaisia trikootuotteita vauvan vaipoista aina vainajan ns. ruumissukkiin asti eli kaikkea mahdollista, mitä erilaisista trikooneuloksista voitiin tehdä. Tästä johtuen konekanta oli varsin monipuolinen ja kirjava. Suurimmillaan tuotanto oli noin 8 milj. trikootuotetta ja noin 12 milj. sukkaparia vuodessa.

Ruumissukkiin liittyvä episodi: Aikoinaan sukkaparin mukaan liitettiin pieni kerä parsinlankaa, Niinpä ruumissukkienkin mukaan laitettiin parsinlanka. Jossain vaiheessa joku tuli miettineeksi, että mahtaako vainaja enää parsia sukkiaan. Tultiin siihen johtopäätökseen, että tämä oli hyvin epätodennäköistä ja niin parsinlanka jätettiin ruumissukista pois. Joskus 1960-luvulla parsinlanka jäi pois muistakin sukista.

Monissa tuotekehitysasioissa Suomen Trikoo oli edelläkävijä, mm.
– 1930-luvulta aina 1960-luvulle tehtiin vanutetusta villaneuloksesta, tampista, mm. lasten ja aikuisten ulkoilu- ja hiihtoasuja, jotka saavuttivat suuren suosion. Saipa se aikoinaan Valentininkin varsin runolliselle mielelle.

– Varsin tunnettuja olivat Suomen Trikoon verryttelyasut. Suomen Trikoo valmisti myös kautta aikojen Suomen olympiajoukkueiden verryttely- ja harjoitteluasut. SUOMl-verryttelyasut olivat tunnettuja kautta maailman. V. 1983 Suomen Trikoo oli mukana ainoana vaatevalmistajana Olympiakomitean ns. "myötätuuliklubissa" tukemassa ja edistämässä suomalaisten urheilijoiden valmistautumista vuoden 1984 olympialaisiin.
– Vuonna 1954 alettiin valmistaa velouria, jossa oli hieno kiiltävä silkkimäinen pinta. Tästä neuloksesta tehdyistä vaatteista tuli erittäin suosittuja, niin että 1970-luvulla ja 1980-luvun alkupuolella menekki olisi ollut suurempaa kuin pystyttiin valmistamaan. Varsinkin vienti veti hyvin aina Yhdysvaltoja myöten. Voitaneen sanoa, että Suomen Trikoolla valmistettiin parasta velourneulosta Pohjoismaissa. Kun sitten joustava kiharrettu nylonlanka tuli markkinoille, alettiin Onkiniemessä ensimmäisenä Suomessa valmistaa kreppinylonsukkia. Sukkahousujen valmistus alkoi 1960 ja muutamassa vuodessa niiden valmistus syrjäytti lähes täysin naisten hienot sukat.
– Vähemmän onnistuneesta ideoinnista olkoon esimerkkinä tuplasepalus eli tehtiin kalsareiden edustaan kaksi sisäänmenoaukkoa eli halkiota, jotta vasenkätisilläkin olisi helpompi toimia. Tehtiin näyttävä mainoskampanja ja myynti lähtikin erittäin hyvin käyntiin, mutta lopahti sitten melko nopeasti. Asia oli kuitenkin saanut sen verran julkisuutta, että tunnettu pilapiirtäjä Kari teki asiasta Hesariin pilapiirroksen: Katoha sie Elma Kutiaine ko mie en oikee saa tolkkuu, onks tuol Hiskil tuplasepalus? Joten aivan hukkaan tämäkään kampanja ei mennyt.
– Sen sijaan etuhalkion kokonaan poistaminen tuli jäädäkseen. Asiasta oli 7.2.1978 Hesarissa kirjoitus, jossa todetaan, että Suomen Trikoo laskee markkinoille kalsarisarjan, jossa vain yhdessä on sepalus. Tehdyssä haastattelussa totean mm. seuraavaa: Sepalukseton alushousumuoti tuli Ruotsista ja syynä tähän oli nuorison keskuudessa muotiin tulleet kireät farkut, joiden alta ei saa paistaa mikään. Nämä asiat saivat julkisuutta vielä yli 30 vuotta myöhemmin, kun Yle-uutiset 11.10.2012 uutisoi: "Muoti muutti sepaluksia Suomen Trikoolla".

Tuotemerkit ja mainonta
ATLAS: Suomen Trikoon tuotemerkki ATLAS otettiin käyttöön 1931 ja se toimikin yhtiön valmistamien tuotteiden tuotemerkkinä aina vuoteen 1960. Suomen Trikoo oli perustamisestaan lähtien aktiivinen mainostaja. 1930–1950 -luvuilla mainonta oli etupäässä lehtimainontaa ja asiakkaille kohdistettua mainontaa, näyteikkunamainontaa ja omia julkaisuja kuten Atlas-lehti ym. Jopa elokuvamainontaa oli jo 1930-luvulla. Ostovoiman lisääntyessä kuluttajat alkoivat kiinnittää entistä enemmän huomiota näyttävästi pakattuihin ja paljon mainostettuihin merkkituotteisiin. Tämän vuoksi 1960 alkoi tuotemerkkien uudistaminen markkinointiin voimakkaasti panostamisen myötä. Syntyi lukuisa määrätuoteperheitä, joista seuraavassa tärkeimmät.
VISION: Ensimmäiseksi uusista tuoteryhmistä ennätti markkinoille naisten saumasukkasarja Vision, joka nousikin 1960 markkinoiden suosituimmaksi sukkamerkiksi.
PAIPAI: Seuraavana vuonna saatiin markkinoille Paipai – vauvojen ja pienten lasten vaatesarja. PETTERIT: V. 1961 tuli markkinoille miesten ja poikien alusvaatesarja Petterit.
PÄIVIKIT: Samana vuonna edelleen naisten ja lasten puuvilla-alusvaatesarja Päivikit.
SETTERIT: Miesten ja poikien sukat.
WAIKIKI: Naisten uima-asut.
CHARMIA: Naisten silkkiset (viskoosi ja nylon) alusasut, yöasut, aamutakit ym.
JANE HELLEN: Naisten saumattomat nylonsukat ja sukkahousut.

Kun näin oli luotu uudet tuotemerkkituotteet sai mainontakin aivan uudet ulottuvuudet. Televisiomainonta oli luonut itsensä läpi ja tätä mainoskanavaa Suomen Trikoo hyödynsi hyvin näyttävästi muiden kanavien kuten lehtimainonnan, elokuvamainonnan, asiakaskohtaisen mainonnan ym. muodossa. Esim. syksyn 1963 aikana televisiossa pyöri vähintään yksi joskus kaksikin mainosta illassa niin, että ko. syksyn aikana oli yhteensä 165 mainosta, joilla noin 800 000 katsojaa ja näin yhteensä 132 milj. kontaktia. Varsin kallista touhua.

Varsin näyttävää oli asiakkaisiin kohdistetut myynninedistämismatkat. Tästä esimerkkinä talvella 1961 toteutettu Petterit -myynninedistämismatka. Suomen Trikoon toimihenkilöt, joilla oli oma auto, lähetettiin kiertämään viikon pituiselle matkalle asiakkaiden luo aina Lappia myöten. Kullekin autolle oli tarkoin määritelty piiri, missä toimia ja käydä ennalta nimettyjen asiakkaiden luona levittämässä Petterit -ilosanomaa. Parisenkymmentä autoa lähti liikkeelle 6.2.1961 mainosmateriaalin kanssa.

Waikiki-malliston mainoskuvaukset olivat luku sinänsä. Mainoskuvaukset tehtiin itse paikan päällä Waikikilla. Suomen Trikoolta lähti matkalle edustava joukko markkinointipuolen väkeä ja matka kesti muistaakseni ainakin viikon. Ei mitään halpaa lystiä. Myöhempinä kausina tyydyttiin tekemään mainoskuvaukset Pyynikin uimarannalla luomalla sinne hieman waikikimaista tunnelmaa.

FINNWEAR Kilpailu kiristyi ja mainoskustannukset nousivat varsin suuriksi, niin että kalliista tuotemerkkimainonnasta oli luovuttava. Jo 1960-luvun alussa oli lähinnä niille tuotteille, jotka eivät kuuluneet edellä mainittuihin tuotemerkkeihin, alettu käyttää FINNWEAR -nimeä, mutta 1978 lopullisesti siirtyi yhtiön koko tuotanto tämän merkin alle.

AMAR Suomen trikoo perusti 1966 Amar-osakeyhtiön markkinoimaan Amar-sukkia. Vain Amarit sen tekevät. Suomen Trikoo oli myös aktiivinen messuille osallistuja. Suomen Trikoo osallistui 1920 ensimmäisille Suomen messuille ja oli sen jälkeen aktiivisesti mukana messuilla menestyen niillä hyvin. Mm. 1955 pidetyillä kuudensilla Suomen suurmessuilla Suomen Trikoo sai tuotteidensa laadusta peräti l1 kultamitalia. Vaikka Suomen Trikoolla oli käytössä vain yksi tuotemerkki FINNWEAR, niin monien yritysostojen kautta tuotevalikoima ja tuotemerkit lisääntyivät melkoisesti. Kun 1982 tytäryhtiöitä oli kuusi, niin 1989 niitä oli jo 17. Näin tuotemerkkejä Finnwearin lisäksi oli vuonna 1993 Suomen Trikoon täyttäessä 90 vuotta lähes parikymmentä.

Markkinointi ja myynti
Pääsääntöisesti vuodessa tehtiin kaksi mallistoa, kesämallisto ja talvimallisto, jotka esiteltiin suurille asiakkaille kesämallisto joulukuun alussa ja talvimallisto kesäkuun alussa. Asiakkaista pidettiin erittäin hyvää huolta. Kun Hangaslahden sauna valmistui 1968, vietiin asiakkaat sinne. Saunottiin, syötiin täydellinen illallinen kauniiden tarjoilijoiden tarjoamana juomineen, pidettiin mannekiininäytös ja iltaa jatkettiin seurustelun ja runsaan juomatarjoilun merkeissä. Lisäksi vieraat saivat puhtaat alusvaatteet ja sukat. Hangaslahden sauna olikin ahkerassa käytössä lähes päivittäin kesäkuun ja joulukuun alkupuoliskoilla ja tarvittaessa muulloinkin. Suomen Trikoo olikin 1960- ja 1970-luvuilla yksi Hangaslahden ahkerimmista käyttäjistä.

Kerran pari ruotsalaista asiakasta oli käymässä Trikoolla ja heidät vietiin Hangaslahteen. He viihtyivätkin niin hyvin, etteivät malttaneet lähteä sieltä pois, vaan olo venyi aamuun asti, jolloin heidät kyydittiin suoraan lentokentälle. En jaksanut valvoa aamuun asti, vaan lähdin jossain vaiheessa yöllä vaivihkaa taksilla kotiin. Seuraavana päivänä sainkin esimieheltäni isälliset nuhteet, kun en ollut jaksanut olla mukana loppuun asti.

Yhteistyökumppanit
Varsin merkittävä kumppani oli Marimekko. Yhteistyö alkoi 1969 ja kesti 20 vuotta. Marimekon suunnittelija Annika Piha suunnitteli kuosit ja tuotteet ja Suomen Trikoo toteutti mallistot ja valmisti tuotteet. Kahdenkymmenen vuoden aikana Marimekolle valmistettiin yli kaksi miljoonaa trikootuotetta. Tunnetuin kuosi oli Tasaraita-kuosi, joka edelleen kuuluu Marimekon kokoelmiin Allekirjoittanut toimi yhteyshenkilönä Marimekon suuntaan. Väliin tuli melko tulisiakin yhteenottoja Armi Ratian ja Annika Pihan kanssa, kun jokin asia ei mennyt suunnitellulla tavalla. Kumpikin oli tunnetusti varsin suorasanaisia persoonia, niin että meikäläisen korvat välillä punottivat melkoisesti, mutta kyllä sitten lopulta aina päästiin yhteisymmärrykseen. Huomattavia yhteistyökumppaneita olivat myös Puolustusvoimat ja sairaala- ja laitosorganisaatiot, joille Suomen Trikoo 1960-luvulla kehitti trikoiset alusasu- ja yöasumallistot. Vuosien varrella mallistoja kehiteltiin edelleen. Onpa Suomen Trikoo ollut edistämässä ruotsalaisten maidon juontia 1970-luvun lopulla. Sikäläisen meijeriteollisuuden lähinnä Arlan toimesta Suomen Trikoo kehitti Ruotsin markkinoille erilaisista t-paidoista, collegepaidoista yms. koostuvan MILK-malliston, jolla yritettiin elvyttää ruotsalaisten maidon juontia. Se menestyikin melko hyvin pari vuotta.

Harrastus- ja virkistystoiminta
Erilainen harrastustoiminta oli Suomen Trikoolla varsin vireää ja monipuolista. Jo 1910 perustettiin naisten voimisteluseura. Oli lukuisia kerhoja kuten historia- ja kotiseutukerho, näytelmäkerho, musiikkikerho, taidekerho, kanoottikerho, josta Pirkka-melojat saivat alkunsa, kalakerho, keilakerho, kamerakerho jne. Historia- ja kotiseutukerho teki vuosittain matkoja eri puolille Suomea historiallisiin kohteisiin. Atlas-keilaajat olivat 1960-luvulla Suomen tunnetuimpia keilakerhoja. Atlaskamerat taas menestyivät hyvin kotimaisissa valokuvauskilpailuissa. Virkistystoimintaa varten Suomen Trikoo osti 1947 Ratakiston huvilan Villilän kylästä Pyhäjärven rannalta Nokian maantien varrelta yleiseksi kesänvietto- ja virkistystilaisuuksien pitopaikaksi. Monia unohtumattomia juhlia siellä pidettiin. Kerran kesässä pidettiin Viikinsaaressa kesäjuhlat. Välillä oli kylläkin välivuosia mm. sota-aikana ja myöhemminkin. Juhlat olivat tarkoitettu kaikille trikoolaisille. Alkuvuosina sinne mentiin hinaajan vetämillä lotjilla ja joskus joku kuulemma paluumatkalla putosikin kyydistä ilman suurempia vahinkoja. Myöhemmin mentiin Viikinsaareen liikennöivillä laivoilla. Menomatkalla tarjottiin pienet kielen kantoja avaavat hömsyt. Perillä oli sitten ruokatarjoilu, erilaista ohjelmaa, kilpailuja ja tanssia. Nämä juhlat olivatkin varsin suosittuja, niihin osallistui parhaimmillaan 500-600 trikoolaista.

Työhteisö
Suomen Trikoolla vallitsi varsin hyvä yhteishenki aina 1980-luvulle asti. Niinpä toimihenkilöiden kesken oli paljon yhteistoimintaa työajan ulkopuolella. Järjestettiin naamiaisia, kesäjuhlia, rapujuhlia, joulujuhlia ym. ja jonkun eläkkeelle jäädessä tai siirtyessä toisiin tehtäviin Suomen Trikoolta pidettiin yleensä kunnon läksiäiset. Haastattelussa 10.l0.2012 toimittaja kysyi minulta mm. mitä muistan ensimmäisestä työpäivästäni 10.5.1957. Sanoin, että en muista kovinkaan paljon. Sen sijaan muistan hyvin, kun muutamaa päivää myöhemmin saavuin hieman myöhässä työpaikalle. Siihen aikaan tehtaan puolella työskentelevät menivät töihin klo 7 virka-asemastaan riippumatta. Kun sinä aamuna astuin konttorin ovesta sisäiin, seisoi esimies käytävällä, katsoi kelloaan ja totesi ykskantaan: "Tässä talossa on sitten tapana tulla ajoissa töihin". Hän oli hyvä tasapuolinen esimies kuten useimmat muutkin, mutta tietyissä asioissa ehdottoman tarkka. Kerran hän oli palkannut uuden nuoren kaupallisen alan miehen. Jossain vaiheessa kaveri oli kasvattanut itselleen kunnon parran. Kun esimies sitten tapasi tämän partaniekan oli hän sanonut: "Jompikumpi lähtee tästä talosta, mies tai parta". Parta lähti ja mies jäi.

***

Suomen Trikoo vaikutti aikanaan merkittävästi ei vain Tampereen vaan koko Suomen teollisuuteen ja historiaan. Tänä päivänä näistä suuruuden ajoista on jäljellä vain neljän tehtaan ulkoseinät ja 10 10.2012 Pyynikin tehtaan seinälle ATLAS-SENIORIEN toimesta aikaansaatu muistolaatta, jossa lukee "Suomen Trikoon perusti Tampereelle Alfred Kordelin v. 1903. Yritys laajeni Pohjoismaiden suurimmaksi trikootehtaaksi työllistäen 1957 Tampereella  3 750 henkilöä. Yhtiön kansainvälinen toiminta jatkui usealla paikkakunnalla aina vuoteen 1996 asti".

Ja onhan Onkiniemen katolla komea joskin hieman ruostunut SUOMEN TRIKOO -kyltti, joka Tamperelainen-lehden järjestämässä kylttikilpailuissa marraskuussa viime vuonna valittiin Tampereen komeimmaksi  kyltiksi.

Teksti: Pertti Laakkonen
Aihekuvat esitelmäaineistosta
Kuvat tilaisuudesta: Markku Rauhalahti