<< Takaisin

Oikeusneuvos Erkki-Juhani Taipale:
Juhani Arajärven elämä ja työ

Tiivistelmä esitelmästä Tampereen Suomalaisen Klubin kuukausikokouksessa 21.0.9.2007

Oikeusneuvos Erkki-Juhani Taipale, syntynyt vuonna 1937, on valmistunut lainopin kandidaatiksi 1961 ja varatuomariksi 1964. Hän toimi asianajajana 1964-1988 ja korkeimman oikeuden jäsenenä ja oikeusneuvoksena 1988-2005. Itsenäisyyssenaattori Juhani Arajärvi oli hänen isoisänsä.

Erkki-Juhani Taipale kuvassa Tampereen Suomalaisen Klubin Marskin salin seinällä olevan Juhani Arajärven muotokuvan vierellä. Juhani Arajärvi toimi Klubin esimiehenä 1912-1914. Kuva: Markku Rauhalahti.
_______________________________________________


Juhani Arajärvi oli vankkaa hämäläisjuurta.  Hänen juurensa olivat vahvasti kiinni maaseudun kristillisissä arvoissa. Toinen häntä läpi elämänsä seurannut aate oli raittiusliike. Hän syntyi 25.7.1867  Urjalassa Honkolan kartanon Villamon torpassa Johan Kristian ja Regina Antintytär Alinin esikoisena. Isä Kristian oli amiraali Johan Hampus Furuhjelmin aikaan Honkolan kartanon pehtori.

 

Juhani pääsi alkuun setänsä Karl Alenin kouluun Nummelle ja myöhemmin 1880 Hämeenlinnan Normaalilyseoon, josta hän tuli ylioppilaaksi 1888. Koulussa hän osallistui aktiivisesti toverikunnan toimintaan. Hämeenlinnan kouluvuosien aikana Juhani Arajärvelle syntyi koulutoverien kanssa monia eliniän kestäneitä ystävyyssuhteita. Näistä ehkä merkittävin oli hänen ja J. K. Paasikiven välinen läheinen suhde joka jatkui ystävyytenä, työtoveruutena ja poliittisena aateveljeytenä aina Juhani Arajärven kuolemaan asti.

Juhani Alin (Arajärvi) ylioppilaskeväänä 1888.
_____________________________________

Ylioppilaaksi tulon jälkeen Juhani Arajärvi aloitti opinnot Helsingin yliopistossa. Hän liittyi Hämäläis-Osakuntaan, jonka jäsenkunnasta silloin huomattavan osan muodostivat Hämeenlinnan Lyseon oppilaat. Osakunnan inspehtoriksi oli pari vuotta aikaisemmin valittu suomalaisuusliikkeen kärkihahmoihin kuuluva historian ja valtio-opin tutkija J. R. Danielson-Kalmari, joka oli kansallismielisten ylioppilaiden vahva mielipidevaikuttaja. Hänen ajatuksensa suomalaisuudesta muodostuivat Juhani Arajärven ja etenkin J. K. Paasikiven yhteiskunnallisen ja poliittisen ajattelun ja toiminnan kulmakiviksi. Opiskeluvuosina Juhani Arajärvi valitsi puolensa nuorsuomalaisten ja suomettarelaisten välillä. Hän ei hyväksynyt päivälehteläistä radikalismia eikä heidän uusia aatteitaan. Hän ei hyväksynyt nuorsuomalaisten veljeilyä ruotsikkojen kanssa ja hän omaksui suomettarelaisten johtomiesten Danielson-Kalmarin ja Yrjö-Koskisen taktiikan. Taistelussa venäläistyttämistä vastaan kannatti noudattaa varovaisuutta, antaa periksi silloin, kun vastarinta olisi johtanut suurempaan kansalliseen sortoon.

Vuonna 1896 Juhani Arajärvi sai elämänkumppanikseen Sofie Frederique Charpentierin. Sofien isä, Hauhon Hahkialan sääntöperintötilan toiseksi vanhin poika, kapteeni Carl Axel Theodor Charpentier oli kuollut tyttären ollessa kymmenen ikäinen ja leskeksi jäänyt äiti Marie, os. Forstén, oli perustanut kälyjensä kanssa Helsinkiin täyshoitolan, jossa Juhani Arajärvi opiskeluaikanaan oli asunut. Heidän avioliittonsa, jossa syntyi kymmenen lasta, kahdeksan tytärtä ja kaksi poikaa, on perustunut kiintymykseen, keskinäiseen kunnioitukseen ja tasa-arvoon. Esimerkiksi heidän kotiovellaan nimikilvessä luki ”Sofie ja J. Arajärvi”. Kun Juhani Arajärvi Vapaussodan jälkeen sai Vapaudenristin, hän toi Sofie-vaimolleen, joka Tammisunnuntaina 1918 oli jäänyt lasten kanssa Tampereelle koko sodan ajaksi, briljanttisormuksen sanoen; ”Tämä on Sinun vapaudenristisi. Sinä jos kuka olet sen ansainnut”.

Sanomalehtimieheksi ...

Juhani Arajärvi valmistui filosofian kandidaatiksi 1891. Hän jatkoi opintojaan suorittaen teologisessa tiedekunnassa joitakin tutkintoja, jotka saivat jäädä kun 1894 hän suostui pyyntöön ryhtyä Wiipuri -lehden toimittajaksi. Viipurissa ilmestyi tuolloin ruotsinkielinen Wiborgs Tidning ja suomenkielinen Wiipurin Sanomat, joka oli ajautunut päivälehtiläisille ja nuorsuomalaisille linjoille. Sen vastapainoksi haluttiin poliittisesti ja taloudellisesti merkittävänä tärkeänä pidettyyn kaupunkiin suomettarelainen lehti

Juhani Arajärvi oli järkähtämätön fennomaani, minkä hän toi myös selvästi julki on muun muassa vuonna 1895 morsiamelleen Sofielle lähettämässään kirjeessä:

Mitä Herää Suomi lauluun tulee, niin minä olen taipuvainen luulemaan, että me arvostelemme sitä aivan eri kannalta. Sinuun näet lienee joskus painunut se luulo, että se olisi kurja sotalaulu ruotsalaisia (=ruotsiapuhuvia) vastaan, minä taas pidän sitä demokratian lauluna aristokratiaa vastaan (Kun kuka kansaa halveksuu, sortuvi niin kuni juureton puu). Olen melkoisesti vakuutettu siitä, että Sinä nauttisit yhtä paljon kuin minäkin, ellei tuo mieleesi juurtunut ennakkoluuloa häiritsisi Sinua. ---"

... ja sitten kansanopiston johtajaksi ja edelleen pankkimieheksi

Hänellä ei ollut mitään aikomusta luopua sanomalehtimiesalalta, vaan kerran sille lähdettyään pysyä sillä. Mutta syyskuussa 1896 hänen ollessa käymässä Helsingissä hänen luokseen tuli miehiä, jotka valtioneuvos J. R. Danielson-Kalmarin ohjauksesta tiedustelivat hänen valmiuttaan ryhtyä kansanopiston opettajaksi. Hänestä tuli 1896 kansanopiston johtaja ja sen varsinainen pystyyn panija. Työ miellytti, mutta omiin opintoihin ei jäänyt aikaa.

Seitsemän vuoden kansanopistokauden jälkeen kohtalo taas ohjasi elämää uusille urille. Vuonna 1903 hänelle soitettiin Kotkasta ja kerrottiin tilaisuudesta päästä sinne pankinjohtajaksi. Hänestä tuli Kansallis-Osake-Pankin Kotkan konttorin johtaja ja myöhemmin 1906 hän siirtyi Tampereelle saman pankin konttorin johtajaksi. Sittemmin 1918 hänet kutsuttiin Helsinkiin Kansallis-Osake-Pankin johtokunnan jäseneksi.

Politiikkaan

Poliittiselle alalle Juhani Arajärven vei sanomalehtimiestoiminta. Siinä hänen väistämättömästi tuli seurata valtiollista elämää ja osaltaan puuttua siihen. Kotkaan muutettuaan hänet asetettiin valtiopäivämiesehdokkaaksi ja vaaleissa hänet valittiin porvarissäädyssä Kotkan kaupungin edustajaksi vuosien 1904-1905 valtiopäiville. Yksikamarisen eduskunnan jäsenenä hän oli vuosina 1907-1913 ja 1917-1922.



Kymenlaaksolaisia kansanedustajia. Juhani Arajärvi edessä vasemmalla.

Kehitykseensä valtiopäivämiehenä Juhani Arajärvi on sanonut merkittäväsi vaikuttaneen sen, että hänellä oli eduskunnassa heti alussa onni päästä luottamuksellisiin väleihin sellaisten valtiollisten merkkimiesten ja toimihenkilöitten kanssa kuin Danielson-Kalmari, E. G.Palmen, Y.K. Yrjö-Koskinen, A. Osv. Kairamo, J. K. Paasikivi, A. Listo, M. Soininen, A. H. Virkkunen ja E. S. Yrjö-Koskinen.

Juhani Arajärven muuttaessa Tampereelle hän oli yksikamarisen eduskunnan jäsen ja toimi erikoisesti valtionvarainvaliokunnassa eri aikoina sen toisen osaston ja koko valiokunnan puheenjohtaja. Myös Tampereella hän tunsi vetoa yhteisten asioiden hoitoon ja tuli valituksi kaupungin valtuuston jäseneksi. Valtuuston jäsenenä hän, joka lukeutui puolueessaan sosiaalipoliittisissa kysymyksissä sen vasempaan siipeen, mutta hallitusvaistoltaan ja yleiseltä elämänkatsomukseltaan oikealla olevaan. Valtuuston jäsenenä hän kuului niihin, jotka koettivat tehdä kaikkensa, jotta valtiollisten katsantokantain eroavaisuus ei pääsisi vaikuttamaan kunnallispolitiikkaan, vaan että kukin valtuuston jäsen menettelisi siinä yleisten näkökantojen ja oman käsityksensä mukaan. Tuolloin hän muun muassa kannatti Lielahden alueiden hankkimista Tampereen kaupungin omistukseen, mutta joutui vähemmistöön. Sen sijaan Hatanpään kartano ostettiin kaupungille ja siellä pantiin alulle silloin uusmallinen asutus.

Tampereella Juhani Arajärvelle läheisiä olivat suomettarelaisina Aamulehti ja tämä Tampereen Suomalainen klubi. Vuonna 1911 hänet valittiin Aamulehden johtokunnan puheenjohtajaksi, jossa tehtävässä hän oli vuoteen 1924. Hän piti tärkeänä, että lehti tukee asioita, joita hänen edustamansa puolue edusti ja ennen kaikkea on ja pysyy suomenmielisenä. Tampereen Suomalainen Klubi puolestaan oli tärkeä paikka, jossa hän tapasi samanmielisiä ihmisiä ja sai virikkeitä sekä pysyi ajan tasalla sekä valtiollisen että paikallisen elämän suhteen.

Itsenäisyyssenaattiin

Suomen itsenäisyysjulistus ja sitä seuraavat toimenpiteet olivat Juhani Arajärven suorittaman elämäntyön näyttävin ja korkein saavutus. Itsenäisyyssenaatin jäseneksi Juhani Arajärvi tuli sen jälkeen kun senaattia pystyttävä P. E. Svinhufvud oli saanut valtionvaraintoimituskunnan päälliköksi (senaattoriksi) ajattelemaltaan J. K. Paasikiveltä kielteisen vastaukseen pyyntöönsä ja kehotuksen kääntyä Arajärven puoleen. Arajärvi oli tuolloin toiminut pitkään eduskunnassa valtiovarainvaliokunnan jäsenenä ja sen puheenjohtajana. Juhani Arajärvi vanhasuomalaisena oli ollut monissa asioissa Svinhufvudin kanssa eri linjoilla menettelytavoista, mutta itsenäisyyssenaatin aika hioi särmät ja myöhempinä vuosina Svinhufvud nautti Juhani Arajärven varauksetonta kunnioitusta. Kotona Svinhufvud oli ainoa poliitikko, joka arvostelemista hän ei hyväksynyt.

Itsenäisyyssenaatti joulukuussa 1917. Vasemmalta E. Y.Pehkonen, Juhani Arajärvi, Arthur Castrén, Jalmar Castrén, E. N. Setälä, P. E. Svinhufvud, Kyösti Kallio, Onni Talas, Heikki Renvall, Aleksander Frey ja O. V. Louhivuori.

Ryhtymistään Itsenäisyyssenaatin jäseneksi Juhani Arajärvi on myöhemmin perustellut Hakkapeliitta -lehdelle antamassaan haastattelussa mm: ”Minä olin kiinteästi omaksunut vanhasuomalaisen miesten ajatuskannan isänmaan suuressa kysymyksessä ja heidän parissaan saanut poliittisen koulutukseni. Useille meistä oli kyllä valtiollisten tapahtumien menoa seuratessamme kirkastunut, että yhteys Venäjän keisarikunnan kanssa ei ainoastaan tee tyhjäksi Suomen autonomiaa, vaan todennäköisesti myöskin lopulta tukahduttaa kauniiseen alkuun päässeen suomalaisen kulttuurielämä. Mutta vasta maailmansodan vuosina varoimme sellaisen tilanteen olevan lähestymässä, jolloin oli ulkonaisesti otollista yrittää nostaa Suomen kansa satulaan ja todellisuudessa havaita kykeneekö se vapaana ja itsenäisenä ratsastamaan."

Tampereen Kansallis-Osake-Pankin johtaja ja Svinhufvudin itsenäisyyssenaatin jäsen poistui dramaattisissa olosuhteissa viime tingassa Tampereen asemalaiturilta punaisten vallankumouksen puhjettua 28.1.1918 ja suuntasi jännittävien vaiheiden jälkeen tiensä Vaasaan, jossa ns. Vaasan senaatti ryhtyi hoitamaan kansalaissotaan joutuneen maan asioita yhdessä kenraali Mannerheimin kanssa laillisen esivallan edustajanana. Arajärven tehtävä oli valtiontalouden ja kulkulaitosasioiden hoito. Siinä tehtävässä huolehdittava sodankäynnin rahoittamisesta, joka vaati miljoonan markkaa päivässä.

Vapaussodan aikana tietoyhteydet Juhani Arajärven ja Tampereelle jääneen perheen välillä olivat heikot. Epätietoisuus puolin ja toisin oli tuskainen. Juhani Arajärvi toimitti kotiin jääneelle perheelle kirjeitä olematta pitkään varma vastaanottajien kohtaloista. Näissä kirjeissään hän kuvaa ajatuksiaan, tuntojaan ja huoliaan.

Vaimolleen hän kirjoitti 28.3.1918 ”--- Suomen vapaustaistelu muodostui monin kerroin suuremmaksi kuin kukaan alussa aavisti. Valkoisilta kysyy se yksin rahassa noin 1 milj. Markkaa päivässä. Se on kuitenkin käytävä. Vähääkään ei ole epäilystä siitä, että me voitamme ja kapinalliset häviävät, mutta aikaa siinä menee, ennen kuin Suomi on puhdistettu ja Venäjän-Karjalan kysymys selvitetty j.n.e. Ikävä vaan, että emme saaneet tahi kyenneet ehkä selvittämään peliä yksin vaan, täytyi päästää saksalaiset apuun, josta saattaa koitua varsin kallis lysti ja pitkäaikainen.. … Vaara on tarjona, että Suomen teollisuus ja kauppa joutuu huomattavalta osalta saksalaisten käsiin ja siten vieras valta ja valtiaitten vaikutus tulee heikon kansamme keskuudessa suuremmaksi kuin suotavaa olisi. Ellei onnenpyörä käänny, niin toivoakseni saan piakkoin tilaisuuden tavata sekä Sinut että kaikki lapset elävinä”.

Edelleen hän kirjoitti vaimolleen 31.3.1918 " --- Arvelen, että yksi ja toinen seikka tulee uudestaan arvioitavaksi ja sen mukaan myöskin järjestettyä, jahka tämä maailmansota on loppuun leikitty. Suomen valtiolaivan kompassi on nyt päin Saksaa, josta meidän elämämme todennäköisesti tulee riippumaan paljon enemmän kuin koskaan tähän asti. Se näkee, joka saa elää”.

Merkittävä dokumentti on kirje, jonka Juhani Arajärvi on osoittanut Tampereella oleville pojilleen Jaakolle (5 v.) ja Matille (2 ½ kk) 25.2.1918. Siinä hän kertoo jääkärien saapumisesta Vaasaan.

”Isänne ei ole koskaan kuulunut sotalaitoksen ihailijoihin sanan jokapäiväisessä mielessä, mutta hän on aina sisimmässään ihaillut sellaisia poikia, jotka eivät ainoastaan tahdo vaan myös uskaltavat tehdä jotakin kansan yhteisen asian hyväksi. Jääkärit ansaitsevat tällaisen mainesanan. Suomen ikivanhan verivihollisen, venäläisen puristaessa meidän maatamme ja kansaamme sellaisella kyynisyydellä, jota aikaisemmat asiakirjamme eivät tunne, lähtivät nämä nuoret miehet Saksaan” sotakouluun” oppiakseen siellä, miten on järjestäydyttävä ja taisteltava isänmaan puolesta. Kovan koulun he ovat saaneet Saksassa käydä.

Saksalaisilla on paljon vähemmän miellyttäviä puolia, mutta yhdessä he kelpaavat esimerkiksi kaikille nykyajan kansoille. Saksalaiset opettavat poikansa tottelemaan ja tekemään työtä. Siellä tottelevat pojat äitiään kotona, opettajiaan koulussa ja päällysmiehiään elämässä. Niin täyskasvuisilla, vapailla ja vapautta rakastavilla miehilläkin tulee olla päällysmiehensä, käskijänsä tarkastajansa. Se kansa ja kansalainen, joka ei tätä tajua ja elämäänsä sen mukaan ojenna, ei koskaan saavuta vapautta. Vapaushan ei ole mitään muuta kuin järjellistä alistumista kansakunnan kulloinkin tajuamiin, lainmuotoihin pukeutuneisiin oikeusnormeihin.”

Vapaussota ja sen muuttuminen kansalaissodaksi oli Juhani Arajärvelle raskas ja ahdistava kokemus. Sodan kokemukset vaikuttivat Juhani Arajärveen siten, että hän vetäytyi julkisesta yhteiskunnallisesta toiminnasta eikä asettunut enää ehdokkaaksi seuraavissa valtiollisissa vaaleissa. Hän jatkoi vielä Itsenäisyyssenaatin jälkeisessä Paasikiven senaatissa valtiovaranministerinä vuoden 1918 loppuun. Sen jälkeen keskittyi pankkiuralleen, mutta oli tärkeä poliittinen taustavaikuttaja lähimmän työtoverinsa, Kansallis-Osake-Pankin pääjohtajan J.K. Paasikiven rinnalla myös seuraavalla vuosikymmenellä. Hän oli muun muassa Uuden Suomen johtokunnan jäsen ja puheenjohtaja sekä Enso Gutzeit Oy:n hallituksen jäsen.

Pääomalla oltava isänmaa

Talousmiehenä Juhani Arajärvellä oli selkeä kanta: pääomalla on oltava isänmaa, taloudellisen isäntävallan tulee kuulua suomalaisille. Hän tahtoi kansan yhteisillä varoilla hoidettavaksi suuria yrityksiä, joita yksityisillä varoilla voitaisiin kyllä hoitaa yhtä hyvin, ehkä paremminkin, mutta silloin maassamme suurien yksityispääomien puutteessa saattaisivat jäädä tekemättä tai joutua ulkomaalaisten ”kylmien sijoittajien käsiin”.

Juhani Arajärvellä oli intohimoinen kiinnostus maanviljelykseen. Maanviljelys ja karjatalous hänen mielestään tuovat tyydytystä, nautintoa ja viihtymystä. Maatalossa kun oppii ymmärtämään, kuinka suurta monipuolisuutta, huolellisuutta ja tarkkuutta maanviljelijän ammatti vaatii, oppii antamaan maatyölle sen oikean arvon ja tulee eri tavalla kuin muualla tekemisiin työväestön kanssa, mikä sekin on varsain terveellistä ja arvokasta. Hän hankki Tampereella asuessaan Lempäälästä Pyhäjärven rannalta Mattilan tilan ja myöhemmin Vihdistä Kourlan kartanon, joka hän kaikin puolin kunnosti perheen nuorimmalle pojalleen Matille, josta isänsä mukaan oli tuleva häntäkin taitavampi maanviljelijä. Kourla siirtyi 1938 Matin omistukseen, mutta isän toiveet ja unelmat romahtivat 4.3.1939, kun nuori joukkueenjohtaja, reservin kornetti Matti Arajärvi kaatui Talvisodan taisteluissa Viipurinlahdella. Kymmenen kuukauden kuluttua päättyi isoisäni Juhani Arajärven elämä 13.11.1941.