DI, laatujohtaja Jyrki Keto-Tokoi: Marskin ryyppy
Mannerheimin tapakulttuuritausta
+ Suomenruotsalaisen aatelissuvun kasvatti.
+ Palveli Chevalierkaartin upseerina Pietarissa.
+ Palvelu hovissa tutustutti Mannerheimin kohtuullisuutta arvostavaan seuraelämäkulttuuriin hiottuine esiintymis-, seremonia- ja käytöstapoineen.
+ Mannerheim tutustui myös juomatapoihin , kuten maljan juontiin pitämällä piripintainen lasi kädessä vapisematta ja tyhjentämällä se yhdellä kulauksella, mistä tuli myöhemmin Mannerheimin tavaramerkki.
+ Kreivi Aleksei Aleksejevits Ignatsevin kuvaus luutnantti, vapaaherra Mannerheimista: ”Hän pystyi tekemään kaiken mallikelpoisella tavalla ja jopa joi päihtymättä. ”Vain kerran Mannerheimia rangaistiin ilmeisesti palveluksesta myöhästymisestä aamulla edellisillan juhlien jälkeen.
+ Myöhemmin Mannerheimin matkusteli paljon ulkomailla hankkiessaan Venäjältä ja Euroopasta hevosia hovin ja kaartin tarpeisiin.
+ Palveli myöhemmin rykmentin komentajana Puolassa, jossa solmi kiinteät suhteet Puolan aateliin. Päivälliset ja tanssiaiset seurasivat toisiaan ja Mannerheim oli suosittu Varsovan seurapiireissä.
+ Anekdoottina en voi olla mainitsematta Mannerheimin vastausta, kun häneltä kysyttiin, mikä on ollut hänen vaarallisin vastustajansa. Vastaus oli: Puolattaret.
+ Mannerheim oli tunnettu siitä, että hänelle kelpasi vain paras.
Mannerheimin suhtautuminen alkoholiin
+ Kohtuullinen alkoholin käyttö oli Mannerheimille luonteva osa ruoka- ja juomakulttuuria.
+ Mannerheim ei hyväksynyt kieltolakia eikä ymmärtänyt sitä ajaneita raittiusintoilijoita, kuten maalaisliittolaista Santeri Alkiota.
+ Mannerheim oli tunnetusti hyvän ruoan ja juomien tuntija. Hän on joskus tokaissut, että hänen kirouksensa on se, että hän tietää, minkälaiselta hyvän ruoan tulee maistua.
+ Omistaessaan Hangossa ravintolan 1920-luvulla Mannerheim syvensi kulinaarista tietämystään mm. vaihtamalla reseptejä tuttaviensa kanssa.
+ Mannerheim myös matkusteli laajasti ulkomailla ja piti yhteyksiä mm. muiden maiden aatelistoon.
+ Mannerheim laati päivällisten ruokalistoja itse ja jopa kirjoitti niitä omakätisesti.
+ Mannerheimin erikoisherkkuja olivat silakat, kuha , vorschmack ja uuniporsas.
+ Mannerheimin suosikkiravintoloita Helsingissä olivat Kaisaniemi, Seurahuone ja Savoy.
Mannerheimin mielijuomia
+ Mannerheimin ehdoton suosikkiviini 1930-luvun alusta sotavuosiin asti oli ranskalainen St. Emilion Tertre Daugy de Vassal Grand Cru vuosikertaa 1929, jota hän hankki itse maahan omiin tarpeisiinsa.
+ Valkoviineistä Mannerheimin suosikkeja olivat saksalaiset Reinin, Moselin tai Frankenin alueen valkoviinit, mm. OesternicherDoosberg, Josephshöfer, Kreuznacher Riesling , Scharlachberger Riesling tai Steinwein Langenbrach.
+ Aperitiivina Mannerheim tarjosi usein sherryä.
+ Jälkiruoan kanssa nautittiin esimerkiksi Piper Heidsieck tai Ruinart Pere &Fils -shampanjaa.
+ Snapseja Mannerheimin ruokalistassa ei juuri mainita.
+ Mannerheim suosikkiruokaryyppy oli akvaviitti – ei suinkaan vodka.
+ Kahvin kanssa tarjottiin konjakkia.
+ Sota-aikana päämajassa jouduttiin usein tyytymään siihen juomavalikoimaan, mitä oli saatavissa. Sotaa edeltäneet varastot kuluivat nopeasti loppuun. Kuitenkin esimerkiksi presidentti Rytin vierailun päivällisellä 25.4.1942 tarjottiin aperitiiviksi Dry Sack -sherryä, ruokajuomaksi Chateau Lafite Rotschild 1934 -punaviiniä (!) ja kahvin kanssa Louis de Salgnac VSOP -konjakkia tai Mesimarjalikööriä ruoan päälle Black Label -viski.
Linja-akvaviitti
+ Norjalaisilla merenkulkijoilla oli ollut pitkään tapana pitää laivassa mukana akvaviittiä, jonka katsottiin laadullisesti parantuneen pitkillä purjehduksilla yli päiväntasaajan. Syntyi merellä tynnyreissä kypsytetty Line Akvavit, johon myös Mannerheim oli viehättynyt.
+ Kun Suomen merivoimille hankittiin v. 1930 koululaiva ”Suomen Joutsen”, sen toiselle päiväntasaajan eteläpuolelle suuntautuneelle purjehdukselle lastattiin mukaan 100 litraa Mannerheimin reseptillä valmistettua Alkoholiliikkeen akvaviittia, joista 40 litraa lahjoitettiin marsalkalle purjehduksen päätyttyä. Loput 60 litraakin luovutettiin ylipäällikön käyttöön v. 1942.
Marskin ryyppy
- Mitä se ei ole?
+ Usein ajatellaan, että Marskin ryypyllä tarkoitetaan piripintaan täytettyä snapsilasia, mitä se ei tarkoita, vaikka se marsalkan rituaalin ulkoisena muotona kuuluukin.
+ Toisinaan kuulee, että Marskin ryypyllä tarkoitettaisiin piripintaan täytetyn snapsilasin juomista tyhkäksi yhdellä ryypyllä tippaakaan läikyttämättä. Sitäkään Marskin ryyppy ei tarkoita, vaikka sekin kuuluu rituaaliin.
+ Toisinaan luullaan, että Marskin ryyppy olisi kirkasta viinaa, kuten Koskenkorvaa, pöytäviinaa tai votkaa, mutta Mannerheim ei pitänyt niistä eikä tarjoillut niitä.
+ Mannerheimin ruokaryyppyperinne ja lasin täyttäminen piripintaan oli lähtöisin Venäjän armeijasta, jossa upseereille kuului luontoisetuna yksi ryyppy lounaalla ja kaksi päivällisellä. Luontoisetu pyrittiin maksimoimaan. Nuo ryypyt olivat votkaa.
+ Venäjällä ruokaryyppyperinne ei kovin yleisesti rajoittunut kohtuullisuuteen toisin kuin hovissa ja Chevalier-kaartissa.
Se oikea Marskin ryyppy
+ Syksyllä 1942 Marsalkka alkoi kyllästyä sota-ajan korvikeaineista valmistettuun Rajamäen akvaviittiin, joka oli ollut ylipäällikön pöydässä eniten tarjottu snapsi.
+ Mannerheimin pääadjutantti everstiluutnantti Grönvall sai tehtäväkseen kehittää paremman sekoituksen ja onnistuikin ratkaisevasti parantamaan makua.
+ Reseptiksi tuli:
+ 1 litra Rajamäen akvaviittia
+ 2 cl vermuttia
+ 1 cl giniä
+ Oikea resepti katosi vuosiksi ja Grönvallin sekä eräiden muidenkin väärin muistamisen takia liikkeellä on ollut myös vääriä reseptejä, joissa pääaineena on kirkas pöytäviina. Muun muassa Lignell & Piispasen markkinoima ja nimenä suojaama ”Marskin ryyppy” perustuu tähän väärään reseptiin.
+ Selvitystyön käynnisti Suomen Marsalkka Mannerheimin Metsästysmaja ry:n perinnetoimikunta puheenjohtaja Adolf Ehrnroothin luvalla 1984.
+ Oikea resepti on kuitenkin pystytty varmistamaan useammasta riippumattomasta kirjallisesta aikalaislähteestä muistinvaraisen tiedon lisäksi.
+ Aivan täsmälleen oikean reseptin mukaista Marskin ryyppyä on mahdoton valmistaa, koska mm. Rajamäen akvaviitin valmistus on lopetettu 1974.
Nykyisin sekoitettavissa oleva Marskin ryyppy
+ Nykyisin Suomesta saatavissa olevista raaka-aineista Ssekoitettavaksi reseptiksi tulee:
+ 1 litra norjalainen Linea Aquavit
+ 2 cl kuivaa ranskalaista Noilly Prat -vermuttia
+ 1 cl kotoimaista giniä
+Oikealle Marskin ryypylle on ominaista kellertävä akvaviitin väri. Sodanaikaisista kuvistakin näkyy, ettei Marskin ryypyn viina ole kirkasta. Samoin avaamattomana säilyneestä alkuperäisestä pullosta Marskin ryyppysekoituksesta, jonka Mannerheim lahjoitti pääministeri Urho Castrenille syksyllä 1944.
+ Vuonna 1990 Alko oli aloittamassa aidolla varmistetulla reseptillä valmistetun Marskin ryypyn valmistuksen, kun ilmeni, että Mikkelin klubi oli rekisteröinyt käyttöönsä Marskin ryyppy -tuotenimen; tosin juridisesti hatarin perustein. Alko oli halukas ostamaan tuotenimen, mutta pyydetty hinta oli liian korkea.
+ Lopulta v. 1995 Mikkelin klubi myi käyttöoikeuden englantilaiselle Allied Domecq -yhtiölle ja edelleen muutamien välivaiheiden kautta juomaa valmistavalle Lignell & Piispaselle v. 2009.
+ Alko puolestaan valmisti vuodesta 1997 nimellä Juhlaryyppy ja sittemmin nimellä Ritarin ryyppy Marskin ryyppysekoitusta autenttisella reseptillä. Ritarin ryyppy on poistunut Alkon valikoimasta 2015.
Marskin ruokaryyppyseremonia
+ Marsalkan pöydässä käytettiin vanhanmallisia jalallisia 6 cl:n pikareja, joissa oli noin 5 sentin korkuinen jalka ja kapea kartiomainen juomatila.
+ Lasit jäähdytettiin jääkaapissa niin kylmäksi, että ne olivat huurteessa.
+ Ryyppylasit täytettiin piripintaan jopa pintajännitystä hyödyntäen millin yli, jolloin nesteen pinta oli hieman kupera.
+ Ryyppy juotiin pisaraakaan läikyttämättä yhdellä ryypyllä pohjaa myöten Marsalkan esimerkistä nostaen lasi ensin rinnalle. Mannerheim seurasi seremonian onnistumista, mikä oli hänelle eräänlaista huvia pilke simäkulmassa, mutta kokemattomille kauhun paikka.
+ Yleensä ruokaryyppyjä tarjottiin Marsalkan pöydässä vain yksi.
+ Marsalkka ei suvainnut humaltumista päämajan ruokapöydässä.