Ruutiukot 1973-2023: Sadanpäämies Jukka Sola: Katsaus 50 vuoden ruutihistoriaan

Kunnioitettu Sotiemme Veteraani Timo Salokannel, Hyvät Ruutiukkoveljet, Arvoisat Kutsuvieraat.

Eilen tuli kuluneeksi päivälleen 50 vuotta siitä, kun Mannerheim-ristin ritarin Eero Kivelän toimesta tämä Suomalaisen Klubin Seniorikerho, Ruutiukot sai virallisesti alkunsa. Alkujuonto kerhollemme oli asessori Unto Lehmusvirran, tuolloisen Tampereen Suomalaisen Klubin johtokunnan puheenjohtajan mukaan se, kun Eero Kivelä kutsui Eero Järvisen, Urho Salmisen ja mainitun Lehmusvirran joulun tienoilla 1971 keskustelemaan tietystä esille tulleesta asiasta. Eero Kivelä oli todennut, että klubissa on paljon eläkeläisjäseniä, joita ei kiinnosta biljardi eikä kortinpeluu. Nyt olisi aikaa nauttia yhdessäolosta ja keskustella erilaisista asioista. Perustettaisiin Klubiin keskustelukerho, johon pääsevät vain eläkkeellä olevat jäsenet. Tuosta alkutapaamisesta muodostui 5-10 miehen kokoontuminen vuoden 1972 aikana Eero Kivelän kutsusta lounaalle maanantaisin.

Uudesta kerhosta on ensimmäinen maininta Klubin johtokunnan pöytäkirjoissa 3.10.1973. Sen mukaan ( suora lainaus ) ”Keskusteltiin Eero Kivelän aloitteesta maanantailounaiden järjestämisestä, joihin Klubin eläkejäsenet voivat osallistua ja joissa pidettäisiin lyhyt alustus ja keskustelu sen johdosta. Klubin johtokunnan pöytäkirjassa oli seuraava merkintä kerhosta 3.marraskuuta. Sen mukaisesti alustava kokous on 12.marraskuuta. Tuosta kokouksesta ei ole pöytäkirjaa, mutta kaikessa tapauksessa 12.marraskuuta päätettiin perustaa Suomalaisen Klubin eläkeläiskerho ”Ruutiukot” ja perustamispäivämäärä oli 19.11.1973.

Kerhon nimestä käytiin keskustelua ennen Ruutiukko-nimeen päätymistä. Muiden muassa klubiukot, veteraaniukot, huru-ukot ja baarivaarit olivat esillä. Meidän kaikkien muistama englantilainen televisiosarja Ruutiukot, nuo sodan aikana mahdollista maihinnousua vastaan harjoitelleet veteraanit antoivat nimensä uudelle kerholle. Eero Kivelän sanoin ”eihän me mitään huru-ukkoja olla”.

Arvoisa juhlayleisö, hyvät kuulijat. Viisikymmentä vuotta menestyksellistä toimintaa on takanapäin. Ruutiukkojen perustamisvaiheessa perustajina mukana olleita veljiä ei enää ole keskuudessamme, mutta heidän luomansa perinteet ovat edelleen toimintamme keskiössä. Päätoimisen elämäntyönsä jo tehneet veljet, isänmaamme rakentajat kukin omalla tärkeällä sektorillaan, voivat edelleen kokoontua Eero Kivelän viitoittamalla tavalla yhteen joka maanantai. Saamme kuulla esitelmiä elämän eri alueilta. Meillä on myös mahdollisuus pitää itse esitelmiä meitä kiinnostavista niin elämäntyöhön kuin harrastuksiin liittyvistä aiheista. Ruutiukkoaterian ohella voimme nauttia keskinäisestä hengen ravinnosta, vaihtaa ajatuksia ajankohtaisista aiheista.

Arvoisa sotaveteraani, hyvä juhlayleisö. Muutama poiminta siitä, mitä Ruutiukoissa on menneinä vuosina ja vuosikymmeninä tapahtunut. Ruutiukkokerho aloitti oman vieraskirjan pidon 7. maaliskuuta 1977. Siitä asti kokousten keskeiset tapahtumat on melko aukottomasti todennettavissa. Ensimmäisessä kirjauksessa 7.3.-77 on Eero Kivelän lisäksi yhdeksän veljen nimet. Lisäksi taiteilija, Ruutiukko Jukka Raunio on piirtänyt viiden ukon figuurit pöytäkirjaan. Eli tuollaisen noin 15 hengen aktiivisella joukolla on Kerho alkuvaiheissaan toiminut. Tuon ajan esitelmöitsijöistä olivat aktiivisimpia Osmo Mehtonen ja Kai Salovaara, kumpaisellakin kymmenkunta lounasesitelmää. Viime vuosien aktiivisimpia on omasta joukostamme ollut tohtori Matti Kataja sekä ulkopuolisista opiskelukaverini, professori Ilkka Nummela, joka kaksi viikkoa sitten piti kahdennentoista esitelmänsä Kerhossamme viimeisen kuuden vuoden ajalta. Kiitokseksi ahkeruudestaan hän saikin viime käynnillään sitten kerhomme standaarin.

Jo Ruutiukkokerhon alkuvaiheissa ukot tutustuivat myös kaupunkimme ympäristöön. Niin Raatihuoneen tilat kuin monet paikalliset yritykset tulivat heille tutuiksi. Joskus tekivät he vain kapakkakierroksen Tampereella – ajatuksien Viipurissa- samalla todeten, että ”kyllä nykynuoriso jäi toiseksi”. Siis varsin nuorekasta menoa. MM-hiihtoja seurattiin 1978 lounaalla ja iloittiin Helena Takalon, Hilkka Riihivuoren ja Rauno Miettisen menestyksestä. Onneksi Sibylla haki Halmeen Vikin tanssiin eikä Eeroa. Näin kirjattiin 1.10.1979, kun kaupunkimme 200 -vuotisjuhlilla kuningatar Silvia jätti Ruutiukkojen puolesta uhrautuneen puheenjohtajan ns. salin reunalle.

Vuodelta 1983 on vieraskirjassa luettavissa mm. lounasvieras, eversti Pentti Silvastin kertomus läntisessä Euroopassa toimineista terroristijärjestöistä. Italiassahan toimi Punainen Armeijakunta ja Saksan Liittotasavallassa Bader - Meinhof-ryhmä. Ne aiheuttivat tunnetusti kauhua mm. teollisuusjohtaja Hans-Martin Schleyerin ja pankkiiri Jurgen Ponton murhilla läntisessä Saksassa kuin myös ministeri Aldo Moron elämän päättämisellä Italiassa. Vuoden 1932 konikapinaa muisteli insinööri Jaakko Metsäpuro. Hän oli sitä asevelvollisena lopettamassa yhdessä kapteeni Nikke Pärmin ja Mansessa myöhemmin vaikuttaneen ”mestaripoliisi” V.I.Suhosen johdolla. Oopperalaulaja Esa Ruuttusen isoisän Sigfridin koni näet oli vaadittu lopetettavaksi näivetystaudin johdosta. Siinä oli kyllä riittävä syy kapinoinnille. Vuonna 1985 saatiin kuulla muun muassa hallintopäällikkö Heikki Pikkaraisen selostus Kaupin alueelle suunnitteilla olleesta sotainvalidien sairaskodista.

Lounaalla 16.joulukuuta 1985 oli paikalla senhetkinen osallistujaennätys, 31 henkeä. Vuotta myöhemmin, 15.12.1986 oli puolestaan juhlava joululounas, sillä ensimmäisen kerran daamit olivat kutsuttuina Ruutiukkojen tilaisuuteen. Läsnä oli peräti 44 henkeä. Keväällä 1987, 2.maaliskuuta oli Aaretti Kaskisen järjestämää ohjelmaa, josta vastasi kaikkien tuntema aamujen aamun Niilo Tarvajärvi. Tarva uskoi Joulumaa - ideautopiansa vielä toteutuvan niin kuin sitten kävikin. Syksyllä 1989, 25.syyskuuta kertoi Allan Kuusisto suunnitelmista rakentaa Tammenlehvätalo Kaupin alueelle Sotaveteraanien Huoltoyhdistyksen toimesta. Arkkitehti Olavi Suvitien piirustukset olivat loppusuoralla ja rahoitus lähes valmis. Lähes neljä vuotta aiemmin Kerhossa esitelty ajatus oli siis mennyt eteenpäin.

Arvoisa juhlayleisö. 1980-luvulla Ruutiukkoja kävi lounaalla keskimäärin noin 25 henkeä, vuosisadan lopulla noin 30 henkeä. Vieraskirjan pidon alkamisesta, vuoden 1977 maaliskuun 7.päivän kokouksesta alkaen on jokainen tilaisuus kirjattu. Yhteenvetona todettakoon, että vuoden 2000 loppuun mennessä Ruutiukot olivat pitäneet runsaat 800 kokousta, joissa oli ollut läsnä yhteensä noin 19 000 henkeä. Esitelmä on ollut lähes joka kokouksessa, joten veljien henkisestä vireydestä on huolehdittu hyvin. Sitä vireyttä on pyritty ylläpitämään nykyveljienkin keskuudessa, sillä meillä on jokaisessa kokouksessamme esitelmä.

Arvoisat kuulijat!

Ruutiukot ovat kaikessa toiminnassaan toteuttaneet Tampereen Suomalaisen Klubin perusajatuksia. On toimittu suomalaisuuden puolesta. On korostettu suomalaiskansallisen kulttuurin, suomen kielen, veteraanien perinnön, veljeyden, sotiemme muiston, maamme elinkeinoelämän edistämisen, isänmaamme kaikkinaisen turvallisuuden, sanalla sanoen suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin edistämisen merkitystä. Ruutiukot ovat elämäntyöllään olleet rakentamassa kotikaupunkimme, Pirkanmaan ja koko isänmaamme hyvinvointia sen kaikilla yhteiskunta- ja elinkeinoelämän aloilla. Ilman klisettä voi sanoa olevan lottovoitto syntyä Suomeen. Elintasomme, koulutustasomme, sosiaalinen tasa-arvomme, terveystasomme ja sitä kautta eliniän odotteemme ovat globaalissa vertailussa maailman maiden kärkitasoa. Olemme tämän päivän kriteerein todettuna nousseet puolessatoista vuosisadassa kehitysmaatasosta maailman maiden eturivin tekijöiksi. Tuo kehitys on ollut mahdollista vain sillä peräänantamattomuudella, mitä tämänkin Ruutiukkokerhon jäsenet aikanaan osoittivat rintamalla viime sotiemme aikana kuin myös jälleenrakentamisen aikoina 1940-luvulta alkaen. Sillä asenteella aikaansaatiin Pohjoismainen hyvinvointi – Suomi tuonne 1970-luvulle tultaessa. Siitä te kaikki voitte olla ylpeitä.

Arvoisa juhlayleisö!

Viime sotiemme jälkeisinä vuosikymmeninä monet merkittävät keksinnöt ja oivallukset ovat mullistaneet elämäämme. Voidaan puhua vaikkapa monen A:n esiinmarssista: Atomi, automaatio, antibiootti ja avaruusteknologia. Listaan voidaan lisätä vaikkapa robotiikka, 3-D-mallinnukset, tekoäly ja ylipäänsä eksponentiaalisesti lisääntyvä tietomäärämme. Mitä lie tulevaisuus tuo tullessaan? Toivoakseni ei kuitenkaan uutta ihmistä. Sen luomista yritti aikoinaan Mao Tse-Tung tai nykyisin kaiketi Mao Ze Dong. Hän pyrki häivyttämään vanhan kiinalaisen järjestelmän, konfutselaisuuden ja luoda uuden, kommunistisen järjestelmän ja ihmisen. Hän ei ottanut perinteen vahvuutta huomioon ja epäonnistui. Ehkäpä samankaltaisia viritelmiä on tänä päivänä ainakin Pohjois-Korean rakettimiehellä, kenties. Meille on kaikessa tapauksessa tärkeää, että emme unohda perinteitämme vaan vaalimme niitä taiten. Samalla on tähdellistä antaa arvo elämänkokemukselle, tiedolle ja taidolle, siis ominaisuuksille, joita tämänkin päivän Ruutiukot edustavat.

Kunnioitettu Sotaveteraani Timo Salokannel, Hyvät Ruutiukot, Arvoisat Kutsuvieraat!

Ruutiukkoperinteemme on jatkunut aktiivisena tähän päivään saakka. Kerhossamme on jäseniä noin 200. Uudelle vuosituhannelle tullessamme Kerhomme viikoittainen veljien osallistujaluku on ollut 2010-luvulla vuosikeskiarvona 55-70 veljeä, Klubin kuukausikokouspäivinä vähemmän, koska tuolloin ei ollut esitelmää. Parisen vuotta sitten siirryimme järjestelmään, jonka mukaisesti meillä on joka maanantai, siis myös Klubin kuukausikokouspäivinä, esitelmä. 2020-luvulla viikoittainen Ruutiukkojen tapaaminen kerää runsaasta 40:stä aina noin 70:een jäsentä. Se on merkittävä lukumäärä arvioitaessa lähes minkä tahansa yhdistyksen tai kerhon osallistujamäärää sen jäsenmäärään. Ruutiukot ovat siis pysyneet vireinä. Kerhon symboleista todettakoon, että 1980 luvulla ( suora lainaus ) ”Eero Kivelä oli pyytänyt taiteilija Kauko Salmea tekemään ehdotuksen Ruutiukkojen viiriksi. Esittelymallia pidettiin erittäin onnistuneena ja asian edelleen kehittäminen jätettiin Eeron tehtäväksi” ( lainaus kiinni ). Standaari näki päivänvalon vuonna 2001.

Ruutiukkomitalia on jaettu vuodesta 2008 alkaen erityisen ansioituneille Ruutiukoille. Ensimmäisen mitalin luovutti sadanpäämies Vesa Rinkinen Eero Kivelän kotitalolle Ruutiukkojen vieraillessa 18.kesäkuuta 2008 kerhonsa perustajan Eero Kivelän 100-vuotismuiston kunniaksi Tampereen Aitolahdessa. Todettakoon myös, että Ruutiukot ostivat vuonna 2005 jalkaväkitykin 37K/38 ja luovuttivat sen Eero Kivelän pojalle, Juhani Kivelälle. Tykki on nykyisin hänen poikansa, Kalle Kivelän hallinnassa sijoituspaikkanaan omakotitalon piha Nilsiän Tahkolla.

Hyvä Yleisö!

Arvostettu sadanpäämies Vesa Rinkinen totesi Ruutiukkojen 40-vuotisjuhlassa, että Ruutiukkojen ohjelmille ovat ominaista merkityksellisyys, laadukkuus ja viihtyminen. Merkityksellisyys ilmenee siinä, että ohjelmilla on merkitystä silmällä pitäen Suomalaisen Klubin toiminnan tarkoitusperiä sekä Ruutiukkojen perinteitä ja erityispiirrettä. Toiminnan laadukkuus taas edellyttää, että ohjelmat vastaavat Ruutiukkojen odotuksia, niiden sisältö on riittävän korkeatasoinen ja toteutus huolellisesti tehty. Viihtyminen merkitsee lyhyesti todeten samanhenkisten ihmisten hakeutumista toistensa seuraan, siis Ruutiukkoihin.

Hyvät Ruutiukkoveljet!

Teistä jokainen on ollut luomassa sitä Ruutiukkoveljien henkeä, jonka ansiosta tänään voimme viettää 50-vuotispäiväämme. Kun näin totean, on samalla syytä lämpimästi muistaa niitä veljiä, jotka eivät enää ole keskuudessamme. Vuosikymmenten kuluessa aikanaan he ja te itse kukin osaltanne olette olleet luomassa kukin yhtenä lenkkinä sitä ketjua, mikä lujasti yhdistää tätä yhteisöä.

Arvoisat kuulijat! Kun me tänään juhlistamme Ruutiukkojen 50-vuotista taivalta, me pidämme kirkkaana mielissämme veteraanien perinnön ja sen vaalimisen merkityksen. He, veteraanit ja lotat, varmistivat omalla taistelullaan ja työllään sen, että luovuttivat isänmaansa seuraaville sukupolville vaikeuksista huolimatta entistä parempana maana elää ja maata edelleen rakentaa. Tärkeän velvoitteenne, perinnön säilyttämisen te, Arvoisat Ruutiukot, olette osaltanne täyttäneet ja mahdollistaneet samalla työllänne hyvän elämän seuraavillekin sukupolville.

Arvoisat Kuulijat! Tästä on hyvä jatkaa seuraavalle 50-vuotistaipaleelle. Kiitos!