Valtiosihteeri Juhani Kivelä: Hyvällä johtamisella Suomi nousuun

”Yhteisen merkityksen ja työn ilon puolesta”

Sadanpäämiehen kokousavauksen jälkeen ja ennen varsinaista kokousesitelmää valtiosihteeri Juhani Kivelä loi katsauksen siihen, miten merkityksellistä on tukemme Ukrainan asialle. Hän muistutti samalla mieliimme Unkarin vuoden 1956 tapahtumat, jolloin hän oli Helsingin yliopiston Ylioppilaskunnan edustajana siinä keräystoiminnassa, minkä avulla osaltaan autettiin heimoveljiä heidän vapauspyrkimyksissään. Tänä päivänä Ukrainassa ollaan taistelemassa saman suunnan vainolaista vastaan. Valtiosihteeri Kivelä lahjoitti Klubille/Ruutiukoille 30 uunituoretta Juhani Kivelän ja Anneli Temmeksen kirjaa ”Yhteisen merkityksen ja työn ilon puolesta”. Ne myydään Ukrainan asian hyväksi.

"Hyvällä johtamisella Suomi kasvu-uralle"

”Suomen talouteen tarvitaan kasvua. Sen perään huutavat nyt kaikki”, näin kirjoittaa menneen viikonlopun HS –visio ja esittelee neljän ekonomistin keinovalikoimaa, millä kasvuun noustaan (HS 13.4.). Kaikki ehdotukset ovat huomionarvoisia. Oleellisia ovat työn teko ja tuottavuus, mutta yksi puuttuu ja se on johtaminen. Miten Suomea ja suomalasia pitää johtaa kasvu-uralle?

Paljon elämää ja johtamista kokeina haluamme puheenvuorollamme nostaa kasvukeskustelun keskiöön johtamisen merkityksen.

Katsomme, että hyvä johtaminen on nykyajan keskeinen menestys- ja kasvutekijä sekä yritysten kilpailuvaltti. Parhaimmillaan hyvä johtaminen tuottaa tekijöilleen ja ympäristölleen hyvää elämää ja elämäniloa. Mielestämme tätä näkökulmaa ymmärretään yhteiskunnassamme valitettavan puutteellisesti.
Ulkoinen ja sisäinen johtamisympäristömme on muuttunut vaativammaksi. Suomea ei voida enää johtaa keskitetysti eikä suomalasia voi johtaa sanellen. Tähän eivät nuoret hyvinvointiyhteiskunnan kouluttamat työtekijät tänään taivu. Haasteenamme on johtaa kaikkia organisaatiotamme yhteisillä merkityksillä työhön sitouttaen.

Katsomme, että hyvän johtamisen edellytyksiä on tarkasteltava sekä alhaalta organisaatioiden lattiatasoilta että ylimmän johdon strategisesta näkökulmasta.

Olemme puheenvuoromme pohjaksi käyneet läpi ajankohtaista suomalaista johtamiskirjallisuutta ja ruotineet omia johtamiskokemuksia.

Olemme hakeneet kokemuksia historiastakin, aina 1930-luvun lopun taloudellisen nousun vuosilta. Talvisodan kynnyksellä 1939 Suomi oli ainoa maa maailmassa, joka oli maksanut aiemmat velkansa USA:lle. Valtiomme oli käytännössä velaton.

Hankkimamme velanmaksan maine antoi maallemme ulkoista luottamuspääomaa. Se auttoi meitä jo talvisodan oloissa. Maineemme tuki meitä läpi kylmän sodan ja vielä 1990-luvun lamassa. On syytä muistaa, että tuohon lamaan syöksyessämme valtio oli vähävelkainen, alle 10% kansantuotteesta. Yksityinen sektori oli velkaantunut.

Sotiemme torjuntavoitoille oli ratkaisevaa, että talvisodan ahdingossa kykenimme pyytämään toisiltamme menneet anteeksi sekä sopimaan riitamme. Se loi sisäistä luottamusta ja taisteluhenkeä. Yhteistyön merkitys työmarkkinoille sinetöitiin ensimmäisen kerran järjestöjen yleissopimuksessa, Tammikuun kihlauksessa 1940. Silloin syntynyt henki ja sopimisen tapa on ollut kehityksemme taustalla aina 2000-luvun alkuvuosiin saakka, kunnes sopijoiden perillinen, Elinkeinoelämän Keskusliito purki kihlauksen.

Kasvumme on nyt pysähtynyt ja velkataakkamme kasvaa. Elämme Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamia poikkeusaikoja. Etenemme ajopuuna ja alisuoriutujana ilman selkeää tulevaisuuden kasvunäkymää.

Vain yritykset pystyvät nostamaan meidät tästä kurimuksesta. Politiikalla ja työmakkinoilla voidaan luoda kasvulle edellytyksiä tai esteitä. Nyt yhteiskunta ja työelämäsuhteista on tullut kasvun hidaste tai peräti jarru.

Tulevaisuutemme on uusien yritysten, innovaatioiden ja yrittäjyyden varassa. Suomi on vielä maailman kuudenneksi innovatiivisin maa. Olemme tuottaneet koko 2000-luvun merkittäviä innovaatiota, mutta antaneet niiden lähes systemaattisesti valua ulkomaille.

Ellei käännettä tässä ja suomalaisessa omistajuudessa saada aikaan, niin on vaikea nähdä, mistä kasvua voi odottaa.

Suuryritykset ovat markkinalähtöisesti vieraantumassa Suomeen investoinneista. On myös kysyttävä mikä merkitys tulevaisuudelle on sillä, että suuryritykset ovat kilvan ryhtyneet palkkaamaan ulkomaisia toimitusjohtajia?

Ilmapiirissämme on paljon pessimismiä ja riitelyä, mutta kokemushistoriamme osoittaa, että näin ei tarvitse olla.

Meillä elää kansan piirissä vielä yhteen hiileen puhaltamisen henki. Sitä ovat pitäneet yllä hiljainen perinnetyö ja puolustusvoimat. Suomalaiset uskoivat läpi YYA-vuosien armeijaansa ja yleiseen asevelvollisuuteen. Turvallisuuden yhteisen merkityksen tiedostaminen realisoitui eduskunnan 188-8 Nato-päätöksessä. Se on turvallisuuspääomaa, joka antaa meille ponnistuspohjaa ja vaikutusvaltaa. Se ei kuitenkaan säily, jos emme saa taloutta kuntoon.

Puheenvuoromme johtopäätöksenä ja panoksena kansalliseen kasvu- ja johtamiskeskusteluun tarjoamme nyt julkistettavassa kirjassamme hyvän johtamisen kehikkoajattelua sekä käytännön johtamistyön työvälineeksi ”Hyvän johtamisen kehää” siitä kiinnostuneiden organisaatioiden käyttöön.

Edessämme on koko yhteiskunnan johtamiskulttuuria ja sen rakenteita koskeva haaste. Siksi rohkenemme ehdottaa pääministerille ”Suomalaisuus strategiana” kehitysohjelman käynnistämistä.

Kysymyksessä olisi tulevaisuuteen tähtäävien johtamisnäköalojen työstäminen sekä tähän aikaan soveltuvan työelämän yhteistyöperustan rakentaminen. Pääministerin osana olisi kutsua siihen osanottajiksi maan vastuullisia johtajia politiikan, hallinnon, yritysten, etujärjestöjen, tiede- ja kulttuurielämän sekä median piiristä. Kunkin ohjelmaryhmän olisi raportoitava työnsä tuloksista pääministerille. Siihen on olemassa 1990-luvulla koeteltu rakenne.

Katsomme, että hyvä johtaminen on oleellinen kasvutekijä ja kaikkien osapuolten yhteinen etu. Siihen kannattaa yhteistyössä pyrkiä.