Lauri Ruippo: Maantieyhteys Kustavista Ahvenanmaalle

Yhteys Tukholmasta Turkuun on alkoi 1300-luvulla. Kuljetukset - myös posti - kulki veneillä. Kuningatar Kristiina halusi selkeyttää
kuljetusta antamalla Per Brahelle tehtävän 1632. Brahe suoritti sen niin, että Pohjanlahden idän puoleinen ranta oli Kustavissa, eli
läntisimmällä osalla mannerta. Sieltä kulku suuntautui maantienä Turkuun ja Viipuriin. Tie tunnetaan nykyisin Vanhana postitienä.

Ajatus maantien rakentamiseksi Ahvenanmaalle ei ole uusi, sillä Lounais-Suomen seutukaavaliitto kehitteli sen rakentamista jo 1957, jolloin V. Salaspuro sai tehtäväkseen tutkia linjaujsta mainitun postitien paikkeille. Kun selvitys valmistui, esitteli seutukaavaliitto sen Paasion hallitukselle, joka puolestaan esitteli sen presidentti Kekkoselle. Hanke tuntui niin hyvältä, että presidentti Kekkonen ryhtyi sen suojelijaksi. Sitten tiealoitetta ryhdyttiin kehittelemään, mutta kaavaillut pitkät sillat ja virtauksia haittaavat meripenkereet saivat idean jälkiselvittelyn siirtämään mapit arkistoon.

Vuosia kului. Kun myöhemmin esitin Tie ja liikenne-lehdessä saman idean toteuttamista, totesi toimitus artikkelini sensaatioksi, koska olin silloin hyvinkin aktiivinen ympäristövirkamies ja koska luultiin , että vs. vihreät nostavat jutustani melkoisen metakan. Ehkäpä esittämäni perusteet olivat riittävän hyvät, vai mikä oli, kun kukaan ei reagoinut negatiivisesti. Olin silloin ja olen vieläkin sitä mieltä, että valtakunnan hyvää kehitystä ei kukaan ole oikeutettu estämään ainakaan tunnetasolla olevan asiantuntemuksen pohjalta. Meillä oli 1990-luvulla kovasti puhetta siitä, että pitäisi rakentaa moottoritie Turusta Pietariin. Minulle ei koskaan valjennut asian ydin, eihän Turku edes ole mikään merkittävä satamakaupunkikaan.

Rakennettavan tien pitäisi palvella etupäässä suomalaisia. Siitä syystä - jos kerran rahaa on - tie tulisi suunnata länteen. Kun tie kulkeutuu Kustavin Vuosnaisista Kihdin yli kilometrin mittaista siltaa pitkin Brändön Gräneholmiin ja kaartuu lounaaseen - eli vallitsevien tuulten suntaan - on edessä "valmista" tietä kymmenkunta kilometriä. Baggholman paikkeilta on helppo tehdä saariin tukeutuvaa tietä Björkön eteläkärkeen, josta linjaus suuntautuu kilometristä siltaa pitkin pienten saarten kautta Kumlingeen. Siellä on runsaan seitsemän kilometrin maantie Seglingeen, josta on hieman mutkitellen helppo linjata se Sottungan pohjoisrannalle. Ennen Sottungaa on kahden ja puolen kilometrin mittainen silta. Sottungasta linjaus kääntyy länteen.

Ennen Mosshagaa on toinen, noin puolentoista kilometrin mittainen silta. Liskär - Långskär - Granskär - Segelskär - Bergö - Furuholm - Grundsunda tieosuus on paljolti meripengertä. Vårdössä on viitisen kilometriä olemassa olevaa tietä. Kun sieltä käännytään Ahvenanmaan pääsaarelle, kulkeutuu linjaus etupäässä uutena tienä Sundin ja Salvikin Libyn ja Mangelbon väylien yli Godbyn ja Finströmin välitse kohti Bjärnstsömiä. Sieltä Hammarlandin pohjoispuolitse Mörbyhyn ja Böleen, josta tie haarautuu Skeppsvikiin ja Valbergiin.

On luonnollista, että kaikissa pengertiekohdissa tehdään tien alittavia venesiltoja. Kaikkineen tie on 144 kilometrin mittainen. Huomattavan tärkeitä tavoitteita linjauksessa on sen sopeuttaminen saariston topografiaan, uusien - ehdottomasti ympäristöönsä sopeutuvien matkailupalvelujen, tuulten vaikutusten vaimentaminen, ja se, että tie on koko merimatkaltaan laivaväylien pohjoispuolella. Ajoaika maanteitse on ahvenanmaalaisyrittäjä Otto Hojarin mukaan 4-6 tuntia. Hän on myös laskenut, että energiasäästö nykyiseen verrattuna on noin puolet. Lauttamatka Grisslehamniin on 40 kilometriä. Kun varustamoille tulee mahdollisuutena, ovat myös esimerkiksi Kapellskär ja Tukholma sopivien etäisyyksien päässä.

Saaristotie Ahvenanmaalle on rakentamisen arvoinen! Tien varrella on kulttuuria, kauniita, ihmismieltä rauhoittavia maisemia, kymmeniä erilaisia majoitus- ja ravintolaliikkeitä, ystävällisiä ihmisiä ja pienvenesatamia. Jutusteluni otsikon jatke oli rakennettavan tien vaikutus koko Suomeen. Kustavista rakennetaan tie Auraan, jossa se jakautuu kahteen suuntaan: Huittisen ja Urjalan kautta Tampereelle. Aurasta tietä pitäisi rakentaa Renkoon, jotta Hämeenlinnasta ja Lahdesta tulevat pääsevät Ahvenanmaan tielle. Tampereelta on hyvä yhteys ja kauniita maisemia Jyväskylään, Kuopioon, Iisalmeen, Kajaaniin, Kuusamoon, Kemijärvelle, Rovaniemelle, Ivaloon ja Utsjoelle. Jos kuvitellaan, että noiden teiden välittömät vaikutusalueet ovat vaikkapa viisikymmentä kilometriä suuntaansa, on koko Suomi käytännöllisesti katsoen tiestön vaikutusalueella. Lisävaikutus saadaan rakentamalla
todellinen maisematie Oulujärven pohjoisreunaa Kajaanista Vaalaan.

Nyt tarvitaan pikaisia EU-rahoitteisia toimia. Kun tuo tie on valmis, on aivan varmaa, että se suorastaan kutsuu muita eurooppalaisia käymään Suomessa.