Professori Ilkka Nummela: ”Ruunun raakit: Mieskohtaloita entisaikojen väenotoissa ja kutsunnoissa”
Timo Siukosaari ja Jyri Borgenström vastaanottivat isot syntymäpäiväkukat merkkipäiviensä kunniaksi.
Professori Ilkka Nummela loi tutkimuksiin perustuvan katsauksen maamme väenotoista ja kutsunnoista aina 1700-luvulta nykypäiviin saakka. Esityksen lähtökohtana oli paljolti pituus-/painosuhteet yksilötasolla ja alueittain. Maatamme alueellisesti tarkasteltuna saattaa esitelmöitsijän toteamana sanoa, että pituuskäyrät muuttuvat etelästä pohjoiseen mentäessä laskevasti. Painosuhteet noudattavat tietyllä tavalla samaa linjaa kuitenkin niin, että niiden osalta itä-länsisuuntaus ilmentää asiaa selkeimmin. Mitä lännemmäksi mennään, sen suurempi on painoindeksi.
Esimerkkinä asevelvollisten keskipituudesta seuraava asetelma.
Asevelvollisten keskipituus 1885 - 1892:
lääni kirjattuja keskiarvo
Uudenmaan 14 302 168,2
Turun ja Porin 22 673 168,7
Hämeen 14 888 168,3
Viipurin 20 290 165,7
Mikkelin 11 866 165,8
Kuopion 17 452 165,3
Vaasan 19 818 167,6
Oulun 10 924 164,6
Kaikki 154 893 166,9
Vuonna 1940 ilmestyneessä Kansanravitsemuskomitean mietinnössä puolustusvoimien ylilääkärinä vuosia toiminut lääkintäkenraalimajuri Väinö Felix Linden (1889 - 1987) tarkasteli asevelvollistemme kuntoisuutta ja maailmansotien välisenä aikana maassamme toteutettuja kutsuntoja. Hän näkee asepalveluksesta vapauttamisen ennen muuta fyysisenä ja pitkälti elintasoon liittyvänä kysymyksenä.
Norjalainen tutkija Anders Forsdahl ( 1930 - 2006 ) on todennut, että
+ Sairastavuudessa ja kuolleisuudessa ilmenevät alueelliset erot muuttuvat hyvin hitaasti. Hänen mukaansa 1900-luvun alun alueelliset imeväiskuolleisuusluvut korreloivat voimakkaasti samojen kohorttien keski-iän kuolleisuuden kanssa.
Keuruulaistaustainen lääkäri Anna-Liisa Harni ( 1928 - 2004 ) on ensimmäisenä Suomessa osoittanut alueellisten elintasoerojen, sairastavuuden ja kuolleisuuden liittyvän alueiden välisiin elintasoeroihin.
Professori Ilkka Nummela ja "keskipöydän keskustelu"
Esimerkkejä paikkakuntakohtaisista ihmisten pituuksista:
Turku 1500 - 1700
+ Arvioitu keskipituus
/ Miehet 170 cm
/ Naiset 159 cm
Porvoo 1500 – 1700
+ Arvioitu keskipituus
/ Miehet 170 cm
/ Naiset 159 cm
Renko 1500 – 1700
/ Miehet 172 cm
/ Naiset 161 cm
3.
Vanhoja tietoja
+ Ahvenanmaa 2000 vuotta sitten; mies 160 cm
+ Eteläpohjalaisissa vuoden 600 vaiheille ajoitettavissa suolöydöissä on tavattu muutama tosi lyhyt vainaja
+ Tuhatluvun alku, Häme miehet alle 160 cm, naiset alle 150 cm
+ Mikkelin seudulta kaivetun ja 1000-luvun alkupuolelle ajoittuvan Tuukkalan rautakautinen kalmisto; miehet 173 cm, naiset 155 cm
Yrjö Kajava
+ Anatomian professori Yrjö Kajava oli myös antropologi, joka oli kiinnostunut suomalaisten rodullisista ominaisuuksista.
+ Hänen aloitteestaan Suomessa aloitettiin historiamme laajin fyysisen antropologian tutkimus.
+ 1912 oppikirja Ihmisen anatomia, suomenkielinen perusteos.
+ Kajava esitti 1924 Suomalaisen Tiedeakatemian hallituksen jäsenenä tiedeaka- temialle antropologisen toimikunnan asettamista suomalaisten rotuominaisuuk- en tutkimista varten.
+ Tutkimus oli kartoittanut 1950-luvulle tultaessa maan eri osien väestön, saame-laiset, suomenruotsalaiset ja eräitä heimokansoja sekä tutkinut 15 000 henkilöä käyttäen 50 eri mittausmenetelmää.
+ Kajava tutki ( lue Finne ) katselmusasiakirjojen avulla myös 20 000 ruotusotilasta ajalta 1768 – 1805 ja totesi miesten tulleen sen jälkeen kookkaammiksi.
Todettakoon, että tänä päivänä Suomessa on ensimmäistä kertaa perustettu sosiaalisten terveyserojen professuuri Helsingin yliopistoon. Professuuria hoitaa Karri Silventoinen.
Referaatti Jukka Sola
Kuvat Timo Tulosmaa